Helsingin osallistuvan budjetoinnin osallisuus : Tarkastelussa OmaStadi-kierrokset 2018–19 ja 2020–21
Paakkonen, Elisa (2024-05-06)
Helsingin osallistuvan budjetoinnin osallisuus : Tarkastelussa OmaStadi-kierrokset 2018–19 ja 2020–21
(06.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646300
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646300
Tiivistelmä
Osallisuus on noussut tärkeäksi perustaksi kansalaisosallistumisessa sekä suunnittelun että hallinnon alalla. Tähän ovat vaikuttaneet niin vuorovaikutteisten suunnitteluteorioiden nousu kuin kaupunkihallinnon reagointi edustuksellisen demokratian kohtaamiin ongelmiin.
Lisäämällä vuorovaikutusta kansalaisten kanssa hallinnot pyrkivät nostamaan omaa legimiteettiä, tehokkuutta sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Yhtenä demokratiamenetelmänä globaaliin suosioon on noussut osallistuva budjetointi. Osallistuva budjetointi kehitettiin Brasilian Porto Alegressa 80-luvun lopulla edistämään demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta. Osallistuva budjetointi mielletäänkin yhtenä ratkaisuna kansalaisten osallisuuden ja osallistumisen lisäämiseksi.
Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi tunnetaan nimeltä OmaStadi ja se pyrkii ottamaan kaupunkilaiset mukaan keskustelemaan, suunnittelemaan ja päättämään kaupungin osabudjetin käytöstä. OmaStadin tavoite on tukea helsinkiläisten vaikutusmahdollisuuksia, kasvattaa ymmärrystä kaupungin toiminnasta ja edistää yhdenvertaisuutta. OmaStadi kytkeytyy myös Helsingin osallisuustavoitteisiin.
Tutkielma tarkastelee osallisuuden toteutumista Helsingin kaupungin OmaStadi -osallistavan budjetoinnin kierroksilla 2018–2019 ja 2020–21. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Patsy Healeyn yhteistoiminnallinen suunnitteluteoria. Tutkimus pyrkii vastaamaan millaisia kaupunkilaisia Helsingin OmaStadi-malli palvelee sekä edistääkö malli osallisuutta tarkastelemalla OmaStadin ehdotusten kohderyhmiä, alueita sekä toimijoita. Tutkimuksen aineisto koostui OmaStadi -palvelun kautta tehdyistä ehdotuksista kierroksilta 2018–19 ja 2020–21. Tämä tarkoittaa yhteensä 1972 hyväksytyn sekä 687 äänestykseen edenneen ehdotuksen analysointia hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
OmaStadin kierrosten ehdotuksista reilu enemmistö suuntautui kaikille kaupunkilaisille. Tämän jälkeen suurimmat ryhmät olivat lapset ja nuoret sekä harrastajat. Tämä toistuu pääpiirteittäin myös OmaStadi-suurpiireillä. Suurpiireistä poiketen Helsingin yhteisissä ehdotuksissa erityisryhmät keräävät toiseksi eniten ehdotuksia. Yhteistoimijoiksi tunnistettiin etenkin vanhempainyhdistyksiä, kaupunginosaseuroja tai muita yhdistyksiä sekä koululaisia.
Yhteiskunnallisesti syrjään jääviin ryhmiin kohdistui kierroksilla kaksi valittua ehdotusta. Yhtään ulkomaalaistaustaisille suunnattua ehdotusta ei tullut valituksi. Tämä herättää epäilyksen prosessin yhdenvertaisuudesta ja edustavuuden riittävyydestä. OmaStadi palvelee etenkin kaupunkilaisia, joilla on aikaa sekä ymmärrystä monivaiheisesta ja hieman jäykästä prosessista. On olemassa riski, että prosessi ylläpitää eriarvoisuutta eikä edistä osallisuutta. Participation and inclusion have become an important foundation for citizen engagement in both planning and administration. This has been influenced by the rise of communicative planning theories as well as urban governance's response to the problems faced by representative democracy.
By increasing interaction, governments aim to boost their own legitimacy, efficiency, and social justice. Participatory budgeting has gained global popularity as a democratic method. Developed in Porto Alegre, Brazil, in the late 1980s, participatory budgeting aims to promote democracy and justice and is seen as a solution to increase participation and inclusion.
The City of Helsinki's participatory budgeting is known as OmaStadi, and it seeks to involve residents in discussing, planning, and deciding on the use of the city's sub-budget. The goal of OmaStadi is to support the opportunities for influence of Helsinki residents, increase understanding of city operations, and promote equality. OmaStadi is also linked to Helsinki's participation goals.
The thesis examines the realization of participation in the City of Helsinki's OmaStadi participatory budgeting rounds 2018–2019 and 2020–21. The theoretical framework used is Patsy Healey's collaborative planning theory. The research aims to determine which city residents the OmaStadi model serves and whether the model promotes participation and inclusion by examining the target groups, areas, and actors of OmaStadi proposals. The research material consisted of proposals made through the OmaStadi service from the 2018–19 and 2020–21 rounds, totaling an analysis of 1 972 approved ideas and 687 proposals. The method used is data-driven content analysis.
From the proposals during the OmaStadi rounds, a clear majority were aimed at all city residents. The largest groups thereafter were children and youth, and hobbyists. This is generally also true across the OmaStadi districts. Unlike in the districts, in the joint Helsinki proposals, special groups gathered the second most proposals. Notably, parent associations, neighborhood societies, other associations, and schoolchildren were observed as co-actors.
Socially marginalized groups were the focus of two selected proposals in the rounds. Not a single proposal aimed at people with a foreign background was selected. This raises concerns about the equality and representativeness of the process. OmaStadi particularly serves city residents who have the time and understanding to navigate a multi-stage and somewhat rigid process. There is a risk that the process maintains inequality and poorly promotes wider participation and inclusion.
Lisäämällä vuorovaikutusta kansalaisten kanssa hallinnot pyrkivät nostamaan omaa legimiteettiä, tehokkuutta sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Yhtenä demokratiamenetelmänä globaaliin suosioon on noussut osallistuva budjetointi. Osallistuva budjetointi kehitettiin Brasilian Porto Alegressa 80-luvun lopulla edistämään demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta. Osallistuva budjetointi mielletäänkin yhtenä ratkaisuna kansalaisten osallisuuden ja osallistumisen lisäämiseksi.
Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi tunnetaan nimeltä OmaStadi ja se pyrkii ottamaan kaupunkilaiset mukaan keskustelemaan, suunnittelemaan ja päättämään kaupungin osabudjetin käytöstä. OmaStadin tavoite on tukea helsinkiläisten vaikutusmahdollisuuksia, kasvattaa ymmärrystä kaupungin toiminnasta ja edistää yhdenvertaisuutta. OmaStadi kytkeytyy myös Helsingin osallisuustavoitteisiin.
Tutkielma tarkastelee osallisuuden toteutumista Helsingin kaupungin OmaStadi -osallistavan budjetoinnin kierroksilla 2018–2019 ja 2020–21. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Patsy Healeyn yhteistoiminnallinen suunnitteluteoria. Tutkimus pyrkii vastaamaan millaisia kaupunkilaisia Helsingin OmaStadi-malli palvelee sekä edistääkö malli osallisuutta tarkastelemalla OmaStadin ehdotusten kohderyhmiä, alueita sekä toimijoita. Tutkimuksen aineisto koostui OmaStadi -palvelun kautta tehdyistä ehdotuksista kierroksilta 2018–19 ja 2020–21. Tämä tarkoittaa yhteensä 1972 hyväksytyn sekä 687 äänestykseen edenneen ehdotuksen analysointia hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
OmaStadin kierrosten ehdotuksista reilu enemmistö suuntautui kaikille kaupunkilaisille. Tämän jälkeen suurimmat ryhmät olivat lapset ja nuoret sekä harrastajat. Tämä toistuu pääpiirteittäin myös OmaStadi-suurpiireillä. Suurpiireistä poiketen Helsingin yhteisissä ehdotuksissa erityisryhmät keräävät toiseksi eniten ehdotuksia. Yhteistoimijoiksi tunnistettiin etenkin vanhempainyhdistyksiä, kaupunginosaseuroja tai muita yhdistyksiä sekä koululaisia.
Yhteiskunnallisesti syrjään jääviin ryhmiin kohdistui kierroksilla kaksi valittua ehdotusta. Yhtään ulkomaalaistaustaisille suunnattua ehdotusta ei tullut valituksi. Tämä herättää epäilyksen prosessin yhdenvertaisuudesta ja edustavuuden riittävyydestä. OmaStadi palvelee etenkin kaupunkilaisia, joilla on aikaa sekä ymmärrystä monivaiheisesta ja hieman jäykästä prosessista. On olemassa riski, että prosessi ylläpitää eriarvoisuutta eikä edistä osallisuutta.
By increasing interaction, governments aim to boost their own legitimacy, efficiency, and social justice. Participatory budgeting has gained global popularity as a democratic method. Developed in Porto Alegre, Brazil, in the late 1980s, participatory budgeting aims to promote democracy and justice and is seen as a solution to increase participation and inclusion.
The City of Helsinki's participatory budgeting is known as OmaStadi, and it seeks to involve residents in discussing, planning, and deciding on the use of the city's sub-budget. The goal of OmaStadi is to support the opportunities for influence of Helsinki residents, increase understanding of city operations, and promote equality. OmaStadi is also linked to Helsinki's participation goals.
The thesis examines the realization of participation in the City of Helsinki's OmaStadi participatory budgeting rounds 2018–2019 and 2020–21. The theoretical framework used is Patsy Healey's collaborative planning theory. The research aims to determine which city residents the OmaStadi model serves and whether the model promotes participation and inclusion by examining the target groups, areas, and actors of OmaStadi proposals. The research material consisted of proposals made through the OmaStadi service from the 2018–19 and 2020–21 rounds, totaling an analysis of 1 972 approved ideas and 687 proposals. The method used is data-driven content analysis.
From the proposals during the OmaStadi rounds, a clear majority were aimed at all city residents. The largest groups thereafter were children and youth, and hobbyists. This is generally also true across the OmaStadi districts. Unlike in the districts, in the joint Helsinki proposals, special groups gathered the second most proposals. Notably, parent associations, neighborhood societies, other associations, and schoolchildren were observed as co-actors.
Socially marginalized groups were the focus of two selected proposals in the rounds. Not a single proposal aimed at people with a foreign background was selected. This raises concerns about the equality and representativeness of the process. OmaStadi particularly serves city residents who have the time and understanding to navigate a multi-stage and somewhat rigid process. There is a risk that the process maintains inequality and poorly promotes wider participation and inclusion.