Hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteet esitutkintakuulusteluissa raiskausrikoksen asianomistajan näkökulmasta : Uusiutuva vähättelydiskurssi?
Haaranen, Linda (2024-05-24)
Hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteet esitutkintakuulusteluissa raiskausrikoksen asianomistajan näkökulmasta : Uusiutuva vähättelydiskurssi?
(24.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060645673
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060645673
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on tarkastella sitä, kuinka raiskausrikoksen tunnusmerkistön muoto, poliisien käsitykset omasta työnkuvastaan sekä yhteiskunnassamme elävät raiskausmyytit ja niitä ilmentävät raiskausdiskurssit ovat vaikuttaneet esitutkintalain (ETL 805/2011) 4 luvun mukaisten hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteiden toteutumiseen asianomistajan näkökulmasta ennen vuoden 2023 seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia seikkoja poliisin tulisi huomioida kyseisten periaatteiden toteutumisen osalta raiskausrikoksen tunnusmerkistön uudistamisen aiheuttamien muutosten myötä.
Tutkielma on kvalitatiivinen ja nojautuu feminismin sävyttämään lainopilliseen sekä oikeussosiologiseen metodiin. Se on suunnattu kansallisen tason lainsoveltajille, erityisesti raiskausrikosten parissa toimiville rikostutkijoille sekä raiskausrikoksen uhrien avustajina toimiville rikosasianajajille ja muille aiheesta kiinnostuneille.
Tutkielma antaa viitteitä siitä, että esitutkintakuulustelut eivät ole neutraaleja toimenpiteitä, vaan ne sisältävät patriarkaalisten yhteiskuntarakenteiden luomia sukupuolittuneita ja stereotyyppisiä näkökulmia, jotka vaikuttavat raiskausrikosten asianosaisten kohteluun. Tässä tutkielmassa tarkastellaan stereotyyppisten myyttien ja diskurssien vaikutusta uhrin asemaan esitutkinnassa. Ne ilmenevät poliisien toiminnassa niin sanallisessa kuin nonverbaalissakin kommunikoinnissa, jota raiskausrikoksen uhrit ovat rikoksen haavoittavan luonteen vuoksi hyvin alttiita aistimaan. Tyytymättömyys tämän rikoksen asianomistajaryhmän keskuudessa onkin ollut suurta poliisin vähätteleväksi tai nöyryyttäväksi koetun kohtelun vuoksi.
Raiskausmyyteillä ja -diskursseilla näyttäisi tämän tutkielman nojalla olevan yhteys raiskausrikoksen uhrin kokeman tyytymättömyyden kannalta vaikuttaessaan osaltaan hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteiden toteutumiseen. Raiskausrikoksen uusi suostumusperusteinen tunnusmerkistö kuitenkin luo muutospaineita aiemmin vallinneeseen tilaan muokatessaan esitutkintakuulustelujen sisältöä sekä raiskaukseen liittyviä käsityksiä. Näiden muutosten osalta poliisien tulisi jatkossa huomioida niiden mahdolliset niin positiiviset kuin negatiivisetkin vaikutukset hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteiden kannalta suorittaessaan esitutkintakuulusteluja.
Tämän kannalta yhteenvedon omaisesti voidaan todeta, että tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että poliiseille järjestettäisiin asianmukaista koulutusta raiskausrikosten uhrien hienotunteiseen ja tasapuoliseen kohtaamiseen. Poliisien keskuudessa tulisi siten lisätä ymmärrystä yhteiskunnassamme elävistä stereotyyppisistä myyteistä ja diskursseista, joihin heidän tulisi pyrkiä tietoisesti puuttumaan lainsoveltamisessa minimoidakseen niiden negatiivisen vaikutuksen raiskausrikoksen uhrin asemaan rikosprosessissa. Tämän myötä uhreille voitaisiin taata asianmukainen ja sensitiivinen kohtelu poliisin toimesta.
Tutkielma on kvalitatiivinen ja nojautuu feminismin sävyttämään lainopilliseen sekä oikeussosiologiseen metodiin. Se on suunnattu kansallisen tason lainsoveltajille, erityisesti raiskausrikosten parissa toimiville rikostutkijoille sekä raiskausrikoksen uhrien avustajina toimiville rikosasianajajille ja muille aiheesta kiinnostuneille.
Tutkielma antaa viitteitä siitä, että esitutkintakuulustelut eivät ole neutraaleja toimenpiteitä, vaan ne sisältävät patriarkaalisten yhteiskuntarakenteiden luomia sukupuolittuneita ja stereotyyppisiä näkökulmia, jotka vaikuttavat raiskausrikosten asianosaisten kohteluun. Tässä tutkielmassa tarkastellaan stereotyyppisten myyttien ja diskurssien vaikutusta uhrin asemaan esitutkinnassa. Ne ilmenevät poliisien toiminnassa niin sanallisessa kuin nonverbaalissakin kommunikoinnissa, jota raiskausrikoksen uhrit ovat rikoksen haavoittavan luonteen vuoksi hyvin alttiita aistimaan. Tyytymättömyys tämän rikoksen asianomistajaryhmän keskuudessa onkin ollut suurta poliisin vähätteleväksi tai nöyryyttäväksi koetun kohtelun vuoksi.
Raiskausmyyteillä ja -diskursseilla näyttäisi tämän tutkielman nojalla olevan yhteys raiskausrikoksen uhrin kokeman tyytymättömyyden kannalta vaikuttaessaan osaltaan hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteiden toteutumiseen. Raiskausrikoksen uusi suostumusperusteinen tunnusmerkistö kuitenkin luo muutospaineita aiemmin vallinneeseen tilaan muokatessaan esitutkintakuulustelujen sisältöä sekä raiskaukseen liittyviä käsityksiä. Näiden muutosten osalta poliisien tulisi jatkossa huomioida niiden mahdolliset niin positiiviset kuin negatiivisetkin vaikutukset hienotunteisuus- ja tasapuolisuusperiaatteiden kannalta suorittaessaan esitutkintakuulusteluja.
Tämän kannalta yhteenvedon omaisesti voidaan todeta, että tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että poliiseille järjestettäisiin asianmukaista koulutusta raiskausrikosten uhrien hienotunteiseen ja tasapuoliseen kohtaamiseen. Poliisien keskuudessa tulisi siten lisätä ymmärrystä yhteiskunnassamme elävistä stereotyyppisistä myyteistä ja diskursseista, joihin heidän tulisi pyrkiä tietoisesti puuttumaan lainsoveltamisessa minimoidakseen niiden negatiivisen vaikutuksen raiskausrikoksen uhrin asemaan rikosprosessissa. Tämän myötä uhreille voitaisiin taata asianmukainen ja sensitiivinen kohtelu poliisin toimesta.