Vesistöjen tummuminen pohjoisella pallonpuoliskolla

Abstract

Vesistöjen tummuminen (engl. brownification) on voimistunut pohjoisella pallonpuoliskolla viime vuosikymmeninä. Tummumisen syiksi on esitetty happaman laskeuman vaikutuksen heikkenemistä, ilmastonmuutosta ja maankäyttötapoja. Happaman laskeuman vaikutuksen heikentyminen ei kuitenkaan kokonaan selitä tummumista. Viime vuosina ilmastonmuutoksen ja maankäyttötapojen merkitys on korostunut selittävänä tekijänä. Boreaalisen vyöhykkeen turvevaltaisilla alueilla tavataan luonnostaankin humuspitoisia vesiä, mutta valuma-alueilla harjoitettava suometsätalous on lisännyt tummumista aiheuttavan orgaanisen hiilen ja raudan määrää vesistöissä. Teen kirjoituksessani katsauksen vesistöjen tummumista käsitteleviin viimeaikaisiin tutkimuksiin, erityisesti niihin, joissa metsänhoidollisten toimenpiteiden katsotaan vaikuttavan tummumiseen. Ilmastonmuutosta sivuan tummumista voimistavana tekijänä yleisellä tasolla. Tämän lisäksi tarkastelen tummumisen vaikutuksia vesiekosysteemissä ja ratkaisukeinoja, joilla tummumista voidaan vähentää erityisesti suometsätalouden piirissä. Suometsätalouden menetelmät ovat perustuneet lähes yksinomaan jaksolliseen metsänkasvatukseen ja soita voimakkaasti muuttaneeseen metsäojitukseen. Metsäojituksen, jaksollisen kasvatuksen ja Fennoskandialle tyypillisen modernista metsätaloudesta johtuneen havupuuvaltaistumisen katsotaan lisänneen liuenneen orgaanisen hiilen ja raudan määrää vesistöissä. Valuma-alueilla tapahtuva metsäojitus ja avohakkuu aiheuttavat maaperän eroosiota ja voimakasta pohjaveden pinnan vaihtelua, joka kiihdyttää turpeen hajoamista ja orgaanisen hiilen vapautumista. Tummuminen muuttaa vesistöjen lajistoa ja lopulta rajoittaa yhteyttävää perustuotantoa. Lajiston muutos heikentää koko ravintoketjulle tärkeiden rasvahappojen määrää. Vaikutusten on todettu yltävän aina korkeamman tason kuluttajiin saakka, kuten petokaloihin. Lisäksi tummuminen heikentää muun muassa näkökyvyn avulla tapahtuvaa petokalojen saalistuspainetta. Vesistöjen tummumisen torjuminen vaatii ilmastonmuutoksen vastaisten toimien lisäksi erityisesti valuma-alueilla siirtymistä jaksollisesta kasvatuksesta jatkuvaan kasvatukseen. Jatkuva kasvatus vähentää orgaanisen hiilen ja raudan huuhtoutumia, koska haihduttava puusto tasaa pohjaveden pinnan vaihteluja ja kunnostusojitusta ei tarvita. Lisäksi havupuiden korvaaminen lehtipuilla parantaa veden laatua ja on hyödyksi vesi- ja maaeliöille. Vähintäänkin heikkotuottoiset suometsät olisi ennallistettava, mikä parantaisi suoluonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen tilaa. Jotta vesien tilan arvioinnissa voidaan tulevaisuudessa paremmin huomioida myös vesistöjen tummuminen, pitäisi vesipuitedirektiiviin sisällyttää vesien tilaa kokonaisvaltaisemmin kuvastavia indikaattoreita.