Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot ja niiden yhteys (ali)työllistymiseen
Piispa, Alina (2024-05-27)
Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot ja niiden yhteys (ali)työllistymiseen
(27.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646177
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646177
Tiivistelmä
Tässä kanditutkielmassa tarkastelin korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja ja niiden yhteyttä (ali)työllistymiseen, tekemällä integroivan kirjallisuuskatsauksen aiheesta tehdystä suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta. Tutkielman tavoitteena oli syventää ymmärrystä korkeakoulutettujen maahanmuuttajien sosiaalisista verkostoista ja niiden muodostamisesta, sekä selkeyttää osin ristiriitaisia näkemyksiä sosiaalisten verkostojen vaikutuksesta työllistymiseen. Hyödynsin tutkielmani viitekehyksenä Putnamin (2001) luokittelua sitoviin ja silloittaviin sosiaalisiin verkostoihin, joiden avulla tarkastelin sosiaalisten verkostojen laadun yhteyttä maahanmuuttajien työllisyysmahdollisuuksiin. Sitovat verkostot tarkoittavat maahanmuuttajien keskinäisiä verkostoja, kun taas silloittavat verkostot tarkoittavat maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiä verkostoja.
Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kokemukset sosiaalisten verkostojen muodostamisesta olivat aineistoni perusteella moninaisia. Erilaiset yksilölliset tekijät kuten koulutustaso, maahantulosyy, kielitaito ja sukupuoli vaikuttivat verkostojen muodostamiseen sekä niiden laatuun. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajat kuitenkin kokivat sosiaalisten verkostojen muodostamisen uudessa kotimaassaan haasteelliseksi. Tarkasteltaessa sosiaalisten verkostojen ja työllistymisen välistä yhteyttä, analyysissä nousi esiin hieman ristiriitaisia tuloksia verkostojen hyödyistä. Kun verkostojen laadun yhteyttä työllistymiseen käsiteltiin sitovien ja silloittavien verkostojen käsitteiden avulla, analyysini tulokset olivat yhtenäisemmät. Sitovat sosiaaliset verkostot ovat todennäköisemmin yhteydessä maahanmuuttajien rajoittuneeseen ammatilliseen liikkuvuuteen, sekä alityöllisyyteen, kun taas silloittavat sosiaaliset verkostot vaikuttavat myönteisemmin maahanmuuttajan työmarkkina-asemaan, sekä vertikaaliseen urakehitykseen. Näin ollen maahanmuuttajien työllisyys suomalaisilla työmarkkinoilla näyttäisi olevan selvästi kytköksissä heidän sosiaalisten verkostojensa laatuun.
Vastaavia havaintoja sosiaalisten verkostojen kaksijakoisesta merkityksestä työllistymiselle on löydetty myös kansainvälisistä tutkimuksista. Suomalaisessa kontekstissa on kuitenkin muutamia ominaispiirteitä, jotka saattavat vaikuttaa tuloksiin. Suomi on verrattain uusi maahanmuuton kohdemaa ja verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, maahanmuuttajayhteisöt rajoittuvat muutamiin kansalaisuuksiin ja matalan koulutustason omaaviin ryhmiin. Näin ollen sitovat sosiaaliset verkostot eivät välttämättä onnistu tarjoamaan korkeakoulutetuille maahanmuuttajille sellaisia työtehtäviä, jotka vastaisivat heidän ammatillisia tavoitteitaan. Suomi kuitenkin kehittyy jatkuvasti maahanmuuton kohdemaana, mikä saattaa tulevaisuudessa lisätä maahanmuuttajien todennäköisyyttä löytää mielekkäitä työtehtäviä myös sosiaalisten verkostojensa avulla.
Tässä tutkielmassa olen tarkastellut korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatiota laajempana kokonaisuutena, mutta todellisuudessa kyseessä on hyvin heterogeeninen ryhmä, jota yhdistää ainoastaan korkea koulutustaso sekä maahanmuuttajastatus. Näin ollen tulevaisuudessa voisi olla antoisaa eritellä miten sosiaalisten verkostojen yhteys työllistymiseen eroaa muun muassa paluumuuttajien, perhesyystä maahan tulleiden, pakolaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden välillä.
Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kokemukset sosiaalisten verkostojen muodostamisesta olivat aineistoni perusteella moninaisia. Erilaiset yksilölliset tekijät kuten koulutustaso, maahantulosyy, kielitaito ja sukupuoli vaikuttivat verkostojen muodostamiseen sekä niiden laatuun. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajat kuitenkin kokivat sosiaalisten verkostojen muodostamisen uudessa kotimaassaan haasteelliseksi. Tarkasteltaessa sosiaalisten verkostojen ja työllistymisen välistä yhteyttä, analyysissä nousi esiin hieman ristiriitaisia tuloksia verkostojen hyödyistä. Kun verkostojen laadun yhteyttä työllistymiseen käsiteltiin sitovien ja silloittavien verkostojen käsitteiden avulla, analyysini tulokset olivat yhtenäisemmät. Sitovat sosiaaliset verkostot ovat todennäköisemmin yhteydessä maahanmuuttajien rajoittuneeseen ammatilliseen liikkuvuuteen, sekä alityöllisyyteen, kun taas silloittavat sosiaaliset verkostot vaikuttavat myönteisemmin maahanmuuttajan työmarkkina-asemaan, sekä vertikaaliseen urakehitykseen. Näin ollen maahanmuuttajien työllisyys suomalaisilla työmarkkinoilla näyttäisi olevan selvästi kytköksissä heidän sosiaalisten verkostojensa laatuun.
Vastaavia havaintoja sosiaalisten verkostojen kaksijakoisesta merkityksestä työllistymiselle on löydetty myös kansainvälisistä tutkimuksista. Suomalaisessa kontekstissa on kuitenkin muutamia ominaispiirteitä, jotka saattavat vaikuttaa tuloksiin. Suomi on verrattain uusi maahanmuuton kohdemaa ja verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, maahanmuuttajayhteisöt rajoittuvat muutamiin kansalaisuuksiin ja matalan koulutustason omaaviin ryhmiin. Näin ollen sitovat sosiaaliset verkostot eivät välttämättä onnistu tarjoamaan korkeakoulutetuille maahanmuuttajille sellaisia työtehtäviä, jotka vastaisivat heidän ammatillisia tavoitteitaan. Suomi kuitenkin kehittyy jatkuvasti maahanmuuton kohdemaana, mikä saattaa tulevaisuudessa lisätä maahanmuuttajien todennäköisyyttä löytää mielekkäitä työtehtäviä myös sosiaalisten verkostojensa avulla.
Tässä tutkielmassa olen tarkastellut korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatiota laajempana kokonaisuutena, mutta todellisuudessa kyseessä on hyvin heterogeeninen ryhmä, jota yhdistää ainoastaan korkea koulutustaso sekä maahanmuuttajastatus. Näin ollen tulevaisuudessa voisi olla antoisaa eritellä miten sosiaalisten verkostojen yhteys työllistymiseen eroaa muun muassa paluumuuttajien, perhesyystä maahan tulleiden, pakolaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden välillä.