Liikunnanopetuksen ja fyysisen aktiivisuuden merkitys erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa

Abstract

Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastellaan fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan merkitystä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa haastatellaan viittä alakoulussa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa työskentelevää luokanopettajaa. Tutkimustuloksilla ei pyritä yleistettävyyteen vaan muodostetaan katsaus yksittäisten luokanopettajien näkemyksistä fyysisen aktiivisuuden käytöstä ja sen merkityksistä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa. Tutkimuksen tuloksista nousi esille, että luokanopettajat kokivat fyysisen aktiivisuuden positiiviseksi asiaksi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa ja he kokivat fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan olevan myönteisessä yhteydessä luokassa vallitsevaan oppilaiden toisilleen antamaan työrauhaan ja oppilaiden keskittymiskykyyn. Haastatteluissa selvisi, että luokanopettajat kokivat liikunnanoppituntien jälkeiset oppitunnit rauhallisiksi, sillä oppilaat olivat päässeet purkamaan ylimääräistä energiaa liikunnan muodossa. Negatiivisena liikunnanoppituntien jälkeisenä ilmiönä tutkittavat luokanopettajat mainitsivat oppilaiden väsyneisyyden ja liikunnanoppitunneilla aiheutuneen mielipahan. Lisäksi tutkittavat luokanopettajat mainitsivat oppilaiden harjoittaman liikuntataukoihin liittyvän välttämiskäyttäytymisen negatiivisena ilmiönä. Luokanopettajat hyödynsivät fyysistä aktiivisuutta omassa opetuksessaan toiminnallisuuden muodossa pistetyöskentelyn ja tehtävänantojen aikana liikkumisen keinoin. Fyysinen aktiivisuus esiintyi myös oppituntien aikana toteutetun taukoliikunnan muodossa, jonka tarkoituksena oli antaa oppilaille pieni tauko opiskelusta ja keinon purkaa levottomuutta. Haastatteluissa kysyttiin luokanopettajien mielipiteitä ja näkemyksiä koulun resursseista, heidän omasta liikuntataustastaan, lähialueiden hyödyntämisestä, liikuntavälineistöstä ja liikuntakerhoista. Nämä kaikki tekijät saattavat vaikuttaa osakseen opettajien hyödyntämään fyysisen aktiivisuuden määrään omassa opetuksessa, mutta tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt yhtä merkittävää taustalla olevaa selittävää tekijää. Fyysisen aktiivisuuden ei voida yhdistää suoraan olevan yhteydessä parempaan oppimiseen, mutta tämän tutkimuksen tuloksien pohjalta voidaan havaita, että haastatteluun osallistuneiden luokanopettajien näkemyksen mukaan he pitivät fyysisen aktiivisuuden hyödyntämistä positiivisena voimavarana ja edesauttajana oppilaiden opetukseen keskittymisessä.