Pakkolisensointi Euroopan unionissa : EU:n kriisinhallintaan tarkoitettua pakkolisensointia koskevan asetusehdotuksen vaikutukset eurooppalaiseen pakkolisenssisääntelyyn
Lundell, Kaarina (2024-05-02)
Pakkolisensointi Euroopan unionissa : EU:n kriisinhallintaan tarkoitettua pakkolisensointia koskevan asetusehdotuksen vaikutukset eurooppalaiseen pakkolisenssisääntelyyn
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747625
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747625
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Euroopan unionin uutta kriisinhallintaan tarkoitettua pakkolisensointia koskevaa asetusehdotusta ja sen vaikutuksia eurooppalaiseen pakkolisenssisääntelyyn. Asetusehdotuksen taustalla on Covid-19-pandemian aikana havaitut puutteet eurooppalaisessa pakkolisensointijärjestelmässä ja kriisinhallintavälineissä ylipäätään. Asetusehdotuksen ytimen muodostaa unionin pakkolisenssi, joka voitaisiin myöntää samanaikaisesti koko unionin alueelle. Unionin pakkolisenssin käyttöönotto on asetusehdotuksessa kytketty EU:n uusiin kriisivälineisiin, esimerkiksi hätätilanteita koskevaan kehysasetukseen ja sirusäädökseen.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä uutta asetusehdotus tuo eurooppalaiseen patenttisääntelyyn. Tutkielmassa selvitetään asetusehdotuksen sisällön lisäksi sen tarpeellisuutta, suhdetta kansainväliseen sääntelyyn sekä mahdollisia muita keinoja, joilla asetusehdotuksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Jotta asetusehdotuksen suhdetta voidaan arvioida kansainväliseen sääntelyyn, esitellään oleelliset sopimukset eli Pariisin yleissopimus ja TRIPS-sopimus tutkielman alkupuolella.
Keskeisenä lähdeaineistona tutkielmassa toimii komission asetusehdotus ja parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma. Näitä analysoidaan oikeusdogmaattisesti hyödyntäen kansainvälistä kirjallisuutta pakkolisensoinnista. Tutkielmassa ei keskitytä Covid-19-pandemian aikaisen pakkolisensoinnin analysointiin, vaikkakin sen avulla esitetään esimerkkejä ja verrataan käytäntöjä asetusehdotukseen.
Tutkielmassa todetaan, että asetusehdotus on pääasiassa erinomainen lisä eurooppalaiseen pakkolisenssisääntelyyn, mutta ehdotuksessa on vielä joitakin haasteita, joihin Euroopan parlamentin tulisi keskittyä lainsäädäntöprosessin edetessä. Asetusehdotus muuttaa eurooppalaista pakkolisenssisääntelyä yhtenäisemmäksi ja helpottaa pakkolisenssien hakuprosessia, kun sitä ei tarvitse tehdä jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen. Asetusehdotus voidaan nähdä myös tehokkaampana kriisinhallintakeinona kuin Maailman kauppajärjestön väliaikainen erivapaus.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä uutta asetusehdotus tuo eurooppalaiseen patenttisääntelyyn. Tutkielmassa selvitetään asetusehdotuksen sisällön lisäksi sen tarpeellisuutta, suhdetta kansainväliseen sääntelyyn sekä mahdollisia muita keinoja, joilla asetusehdotuksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Jotta asetusehdotuksen suhdetta voidaan arvioida kansainväliseen sääntelyyn, esitellään oleelliset sopimukset eli Pariisin yleissopimus ja TRIPS-sopimus tutkielman alkupuolella.
Keskeisenä lähdeaineistona tutkielmassa toimii komission asetusehdotus ja parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma. Näitä analysoidaan oikeusdogmaattisesti hyödyntäen kansainvälistä kirjallisuutta pakkolisensoinnista. Tutkielmassa ei keskitytä Covid-19-pandemian aikaisen pakkolisensoinnin analysointiin, vaikkakin sen avulla esitetään esimerkkejä ja verrataan käytäntöjä asetusehdotukseen.
Tutkielmassa todetaan, että asetusehdotus on pääasiassa erinomainen lisä eurooppalaiseen pakkolisenssisääntelyyn, mutta ehdotuksessa on vielä joitakin haasteita, joihin Euroopan parlamentin tulisi keskittyä lainsäädäntöprosessin edetessä. Asetusehdotus muuttaa eurooppalaista pakkolisenssisääntelyä yhtenäisemmäksi ja helpottaa pakkolisenssien hakuprosessia, kun sitä ei tarvitse tehdä jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen. Asetusehdotus voidaan nähdä myös tehokkaampana kriisinhallintakeinona kuin Maailman kauppajärjestön väliaikainen erivapaus.