Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemyksiä koira-avusteisen työskentelyn vaikutuksista asiakkaan kommunikatiivisiin toimintoihin ja kognitioon

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella koira-avusteisesti työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemyksiä koira-avusteisuuden vaikutuksista heidän asiakkaidensa vuorovaikutustaitoihin kommunikatiivisten toimintojen ja kognition osalta. Samalla tutkittiin ammattilaisten havaintojen yhteyttä toisiinsa. Lisäksi tutkittiin, onko ammattilaisten työkokemuksella tai koira-avusteisen työskentelyn kokemuksella yhteyttä heidän näkemyksiinsä koira-avusteisuuden vaikutuksista. Tutkielman aineisto on osa keväällä 2023 toteutettua kyselytutkimusta, joka oli suunnattu koira-avusteisesti työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Tutkimukseen osallistui 41 ammattilaista ympäri Suomen. Tutkielmassa keskityttiin kyselyn osioon, jossa oli esitetty väittämiä koira-avusteisuuden vaikutuksista asiakkaan vuorovaikutustaitoihin kommunikatiivisten toimintojen ja kognition osalta. Väittämien vastauksia tarkasteltiin summamuuttujien avulla sekä vertailemalla yksittäisten väittämien tunnuslukuja keskenään. Työkokemuksen ja koira-avusteisuuden kokemuksen yhteyttä ammattilaisten havaintoihin tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien avulla. Tulosten perusteella ammattilaiset kokivat koira-avusteisuuden vaikuttaneen positiivisesti asiakkaiden kommunikatiivisiin toimintoihin ja kognitioon. Kommunikatiivisten toimintojen osalta suurimmat arvot saivat keskusteluun osallistumisen ja sosiaalisissa tilanteissa sopivalla tavalla käyttäytymisen kykyjä koskevat väittämät. Kognition osalta suurimmat arvot havaittiin empatiakyvyn sekä toisten tunnetilojen tunnistamisen kykyjä koskevissa väittämissä. Korrelaatioita tarkastellessa havaittiin, että suuremmat arvot kuullun ymmärtämisen ja vuoron odottamisen kyvyistä olivat yhteydessä sekä pidempään työkokemukseen että koira-avusteisen työskentelyn kokemukseen. Näiden lisäksi työkokemus oli yhteydessä myös suurempiin arvoihin syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen ja toisten tunnetilojen tunnistamisen kyvyistä. Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että ne pohjautuvat ammattilaisten subjektiivisiin näkemyksiin, eikä näin ollen voida tehdä suoria johtopäätöksiä koira-avusteisuuden yhteydestä asiakkaiden kykyjen kohentumiseen. Ammattilaisten positiiviset kokemukset asiakkaan vuorovaikutustaitojen kohenemisesta koira-avusteisessa työskentelyssä ovat kuitenkin lupaavia ja erityisen mielenkiintoisia puheterapian kannalta. Jatkotutkimuksissa olisikin tarpeen tarkastella syvällisemmin puheterapeuttien näkemyksiä koira-avusteisuuden vaikutuksista asiakkaan vuorovaikutustaitoihin. Lisäksi jatkossa on tärkeää pyrkiä erilaisten tutkimusmenetelmien avulla laajentamaan käsitystä vuorovaikutustaitoja tukevan koira-avusteisen työskentelyn vaikutusmekanismeista.