Traumainformoitu sosiaalityö : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus traumainformoidusta sosiaalityöstä rakenteiden tasolla

Abstract

Trauma voi koskettaa ketä tahansa. Traumoja voivat olla aiheuttamassa esimerkiksi äkilliset menetykset, väkivalta, sorron ja eriarvoisuuden kokemukset, luonnonkatastrofit, sota ja lapsuuden haitalliset ACE-kokemukset. Erityisesti ACE-kokemusten haitallisista vaikutuksista on viime vuosina saatu paljon tietoa, ja tarve uusille toimintatavoille on ollut edistämässä traumainformoidun viitekehyksen muodostumista. Traumainformoitu viitekehys perustuu teorioihin sosiaalisten suhteiden vaikutuksista trauman kehittymiseen ja traumoista toipumiseen. Traumainformaatioon sisältyy myös ymmärrys traumakokemusten yleisyydestä ja vaikutuksista, jolloin palvelut tulisi suunnitella huomioimaan haavoittuvuuksia ja tukemaan asiakkaan osallisuutta. Erilaisia traumainformoituja malleja on kehitetty maailmalla, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Skotlannissa. Eri malleissa toistuvat turvallisuuden kokemuksen lisääminen, tietoisuus traumoista, sosiaalinen tasa-arvo, ihmislähtöisyys, sensitiivisyys kulttuuria ja sukupuolia kohtaan sekä ammattilaisen itsetuntemus. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaista on traumainformoitu sosiaalityö rakenteiden tasolta tarkasteltuna ja mitä sen toteuttaminen vaati. Tavoitteena on tuottaa tietoa traumainformoiduista sosiaalityön rakenteista, jolloin tietoa voidaan suhteuttaa myös Suomen sosiaalityön rakenteiden kontekstiin. Tutkielmassa tarkasteltiin 14 kansainvälistä tutkimusartikkelia aineistolähtöisesti ja selvitettiin, miten traumainformoitua sosiaalityötä on toteutettu ja mitkä asiat haastavat tai estävät traumainformoidun sosiaalityön toteutumista rakenteellisella tasolla. Tutkielmassa analyysi toteutettiin sisällönanalyysinä luokittelemalla traumainformoidun sosiaalityön toteuttamista ja esteitä kuvaavia kokonaisuuksia. Tutkielmassa aineistosta löytyi traumainformoidun sosiaalityön rakenteellisen tason toteuttamisen tavoista kolme pääteemaa, joita ovat monitoimijuus, trauman tunnistaminen ja tunnustaminen sekä traumainformoidun työn tuki. Teemat saavat vahvistusta esimerkiksi Hanson ja Lang (2016) aiemmasta tutkimuksesta, jossa tutkittiin kaltoinkohdeltuja nuoria ja heidän perheitään palvelevien systeemien traumainformoitua työtä. Tulosten perusteella traumainformoiduissa sosiaalityön rakenteissa tulisi pyrkiä monitoimijaisuuteen eli muiden ammattilaisten lisäksi palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen otetaan mukaan muut asiakkaiden tilanteisiin vaikuttavat ammattilaiset, asiakas itse sekä muut hänen elämässään vaikuttavat toimijat, kuten sijaisperhe. Monitoimijaisuus mahdollistaa yhteisten tavoitteiden ja ymmärryksen lisääntymistä. Asiakkaan ja työntekijän trauman mahdollisuuden tunnistaminen on tärkeää rakenteellisen sosiaalityön tietotyön, asiakkaan edun toteutumisen sekä työntekijän sijaistraumatisoitumisen näkökulmasta. Traumainformoitu sosiaalityö vaatii tuekseen myös sen mahdollistavat infrastruktuuriset ja systeemin rakenteet sisältäen muun muassa riittävästi resursseja ja poliittisen, organisatorisen ja esimiestason tuen sekä riittävät työkalut ja tietopohjan traumainformoidun työn toteuttamiseksi ja toisaalta näiden puute on traumainformoidun työn haaste. Tämän tutkielman perusteella traumainformoitu viitekehys soveltuu suomalaisen sosiaalityön normipohjaan ja sosiaalityön eetokseen erityisesti rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta. Traumainformoitu viitekehys kuitenkin tarvitsee tuekseen tutkimustietoa esimerkiksi trauman yleisyydestä ja traumainformoidun viitekehyksen vaikuttavuudesta saadakseen yleistä hyväksyntää yhteiskunnassa kaikilla rakenteellisilla tasoilla.