Kriisiajan ruokahuollon turvaaminen : Elintarvikepoolin perustaminen ja toiminta vuosina 1960–1984
Pitkänen, Oliver (2024-05-17)
Kriisiajan ruokahuollon turvaaminen : Elintarvikepoolin perustaminen ja toiminta vuosina 1960–1984
(17.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747198
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747198
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma kuvaa elintarvikepoolin perustamista ja varautumistoimintaa vuosina 1960–1984. Tutkimuksella selvitetään, miten poolin varautumistoiminta oli järjestetty, millaisilla toimenpiteillä elintarviketeollisuuden kriisinaikainen toiminta pyrittiin turvaamaan ja miten varautumistoiminta asettui aikansa historialliseen kontekstiin. Tutkimuksen primääriaineistona on Kansallisarkistossa olevan puolustustaloudellisen suunnittelukunnan (PTS) päätearkiston elintarvikepoolin, teollisuusjaoston ja keskusjaoston aineistot sekä elintarviketeollisuuspoolin arkistossa olevat elintarvikepoolin alkuperäisaineistot. Aineistojen analysoimisessa hyödynnetään historiantutkimuksen perusmenetelmiä eli lähdekritiikkiä, kontekstualisointia ja kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä.
Elintarvikepoolin toiminnassa on hahmotettavissa neljä vaihetta tutkimusjakson aikana. 1961–1967 pooli oli varjo-organisaatio, joka olisi perustettu kriisitilanteessa ohjaamaan alan teollisuustuotantoa ensisijaisesti neuvottelukeinoin ja tarpeen mukaan tehden viranomaisille esityksiä sääntely- ja säännöstelytoimista. 1968 poolit perustettiin valmistelemaan kriisiajan toimintaansa ja edistämään alojensa kriisivalmiutta. 1968–1973 poolissa kehitettiin aktiivisesti poolitoimintaa ja toimintavalmiutta, alettiin ylläpitää tilannekuvaa alan kriisivalmiudesta ja laadittiin kriisiajan toiminta- ja tuotantosuunnitelmia. 1974–1978 olivat poolitoiminnassa rutiinivaihe. 1979–1984 pooli oli odotusvaiheessa, kun taloudellista maanpuolustusta uudistettiin PTS:ssa vuosia kestäneessä aivoriihessä. 1960-luvulla elintarvikepooli oli pooleista heikoimmassa valmiusasteessa, mutta kehittyi tutkimusjakson aikana poolien mallioppilaaksi, joka näytti 1980-luvun alussa suuntaa sille, millaiseksi poolijärjestelmä kehittyi.
1960–1970-luvulla maanpuolustuskielteisyyden ja valtiotalouden realiteettien vuoksi resursseja materiaalisen kriisivalmiuden kehittämiseen oli saatavilla niukasti, joten poolin varautumistoiminnassa keskityttiin organisaation toimintavalmiuden kehittämiseen selvitys- ja suunnittelutöiden sekä harjoitusten avulla. 1980-luvulla pyrkimys varmuusvarastoinnin lisäämiseen korostui toiminnassa, kun suhtautuminen maanpuolustukseen ja taloustilanne näyttivät asialle suotuisemmalta.
1960–1970-luvuilla suunnitelmana oli kriisitilanteessa mobilisoida liike-elämä viranomaisjohtoiseen säännöstely- ja suunnitelmatalouteen. Tarvittaessa poolit olisi voitu muuttaa kauppa- ja teollisuusministeriön alaisiksi virastoiksi. Suunnitelmissa näkyi vasemmistolainen suunnitteluajattelu ja valtiokeskeisyys. Toisaalta elintarviketuotanto oli Suomessa jo normaalioloissa hyvin säädeltyä ja ohjattua. 1980-luvulla uusliberalismin valtavirtaistumisen myötä kriisiajan suunnitelmia uudistettiin niin, että markkinaehtoisuus ja liike-elämän omaehtoisuus korostui. Valtiojohtoisesta suunnitelmataloudesta
luovuttiin ja liike-elämä otti vastuun itsensä ohjaamisesta. Poolin 1982 uusitussa johtosäännössä sen kriisiajan tehtäväksi tuli jatkaa normaaliolojen rooliansa teollisuuden yhteistyö- ja yhteyselimenä.
Elintarviketeollisuus toimialoineen ja erilaisine yrityksineen oli poolin elimissä ja etenkin harjoitustoiminnassa erittäin kattavasti edustettuna. Oli teollisuuden intresseissä osallistua ja päästä vaikuttamaan itseään koskeviin poikkeusolojen suunnitelmiin sekä poikkeusoloissa tehtäviin päätöksiin.
Teollisten elintarvikkeiden kulutus Suomessa lisääntyi tutkimusjakson aikana merkittävästi, minkä myötä elintarvikepoolin merkitys kriisiajan elintarvikehuollon turvaamisessa kasvoi. Elintarviketeollisuus kehittyi riippuvaisemmaksi jatkuvista tuotantotarvikkeiden ja energian toimituksista. Suomen elintarvikeomavaraisuus oli kuitenkin korkea, joten ravinnon saanti oli sinänsä turvattu, vaikka ulkomaisten tuotantotarvikkeiden niukkuuden vuoksi teollisuuden kyky jalostaa elintarvikkeita olisikin kriisitilanteessa heikentynyt. Tuotannon keskittyminen ei juuri näkynyt poolin varautumistoiminnassa.
Elintarvikepoolin toiminnassa on hahmotettavissa neljä vaihetta tutkimusjakson aikana. 1961–1967 pooli oli varjo-organisaatio, joka olisi perustettu kriisitilanteessa ohjaamaan alan teollisuustuotantoa ensisijaisesti neuvottelukeinoin ja tarpeen mukaan tehden viranomaisille esityksiä sääntely- ja säännöstelytoimista. 1968 poolit perustettiin valmistelemaan kriisiajan toimintaansa ja edistämään alojensa kriisivalmiutta. 1968–1973 poolissa kehitettiin aktiivisesti poolitoimintaa ja toimintavalmiutta, alettiin ylläpitää tilannekuvaa alan kriisivalmiudesta ja laadittiin kriisiajan toiminta- ja tuotantosuunnitelmia. 1974–1978 olivat poolitoiminnassa rutiinivaihe. 1979–1984 pooli oli odotusvaiheessa, kun taloudellista maanpuolustusta uudistettiin PTS:ssa vuosia kestäneessä aivoriihessä. 1960-luvulla elintarvikepooli oli pooleista heikoimmassa valmiusasteessa, mutta kehittyi tutkimusjakson aikana poolien mallioppilaaksi, joka näytti 1980-luvun alussa suuntaa sille, millaiseksi poolijärjestelmä kehittyi.
1960–1970-luvulla maanpuolustuskielteisyyden ja valtiotalouden realiteettien vuoksi resursseja materiaalisen kriisivalmiuden kehittämiseen oli saatavilla niukasti, joten poolin varautumistoiminnassa keskityttiin organisaation toimintavalmiuden kehittämiseen selvitys- ja suunnittelutöiden sekä harjoitusten avulla. 1980-luvulla pyrkimys varmuusvarastoinnin lisäämiseen korostui toiminnassa, kun suhtautuminen maanpuolustukseen ja taloustilanne näyttivät asialle suotuisemmalta.
1960–1970-luvuilla suunnitelmana oli kriisitilanteessa mobilisoida liike-elämä viranomaisjohtoiseen säännöstely- ja suunnitelmatalouteen. Tarvittaessa poolit olisi voitu muuttaa kauppa- ja teollisuusministeriön alaisiksi virastoiksi. Suunnitelmissa näkyi vasemmistolainen suunnitteluajattelu ja valtiokeskeisyys. Toisaalta elintarviketuotanto oli Suomessa jo normaalioloissa hyvin säädeltyä ja ohjattua. 1980-luvulla uusliberalismin valtavirtaistumisen myötä kriisiajan suunnitelmia uudistettiin niin, että markkinaehtoisuus ja liike-elämän omaehtoisuus korostui. Valtiojohtoisesta suunnitelmataloudesta
luovuttiin ja liike-elämä otti vastuun itsensä ohjaamisesta. Poolin 1982 uusitussa johtosäännössä sen kriisiajan tehtäväksi tuli jatkaa normaaliolojen rooliansa teollisuuden yhteistyö- ja yhteyselimenä.
Elintarviketeollisuus toimialoineen ja erilaisine yrityksineen oli poolin elimissä ja etenkin harjoitustoiminnassa erittäin kattavasti edustettuna. Oli teollisuuden intresseissä osallistua ja päästä vaikuttamaan itseään koskeviin poikkeusolojen suunnitelmiin sekä poikkeusoloissa tehtäviin päätöksiin.
Teollisten elintarvikkeiden kulutus Suomessa lisääntyi tutkimusjakson aikana merkittävästi, minkä myötä elintarvikepoolin merkitys kriisiajan elintarvikehuollon turvaamisessa kasvoi. Elintarviketeollisuus kehittyi riippuvaisemmaksi jatkuvista tuotantotarvikkeiden ja energian toimituksista. Suomen elintarvikeomavaraisuus oli kuitenkin korkea, joten ravinnon saanti oli sinänsä turvattu, vaikka ulkomaisten tuotantotarvikkeiden niukkuuden vuoksi teollisuuden kyky jalostaa elintarvikkeita olisikin kriisitilanteessa heikentynyt. Tuotannon keskittyminen ei juuri näkynyt poolin varautumistoiminnassa.