Ihannetyöntekijän profiili ja odotukset työntekijää kohtaan 2000-luvulla: prekaarin työntekijän näkökulma
Kivelä, Sonja (2024-05-29)
Ihannetyöntekijän profiili ja odotukset työntekijää kohtaan 2000-luvulla: prekaarin työntekijän näkökulma
(29.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747669
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747669
Tiivistelmä
Abstrakti: Ihannetyöntekijän profiili 2000-luvulla: ihannetyöntekijän profiilin muovautuminen ja prekaari työ
Työelämä on ollut muutoksessa ja murroksessa länsimaissa 2000-luvun aikana useiden maailmanlaajuisten trendien muokattua työelämää ja sen käytäntöjä. Työelämän murrokseen vaikuttavia trendejä ovat olleet esimerkiksi globalisaatio, digitalisaatio ja uusliberalismi. Prekaarien eli lyhyiden määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen on myös tunnistettu yhdeksi työelämän murrokseen liittyvistä ilmiöistä. Työelämän murrosta voidaan tarkastella Harmut Rosan sosiaalisen kiihtyvyyden teorian näkökulmasta, jonka mukaan kapitalismin jatkuvan kasvun odotus johtaa siihen, että yritykset ja organisaatiot jatkuvasti “kiihdyttävät” toimintaansa säilyttääkseen kilpailukyvyn markkinoilla.
Työelämän muutokset ja kiihtyvä tahti on vaikuttanut myös työntekijöihin kohdistuviin odotuksiin yksilötasolla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena onkin selvittää, millaisia odotuksia työntekijään 2000-luvulla kohdistuu kapitalistisen länsimaisen yhteiskunnan kontekstissa, sekä kuinka prekaari asema työmarkkinoilla mahdollisesti vaikuttaa työntekijäodotuksiin. 2000-luvun aikana odotukset työntekijöitä kohtaan ovat kasvaneet, joka näkyy niin koulutustason kuin osaamisen odotuksena, kuin myös odotuksena siitä, että työntekijä omaa tarvittavat sosiaaliset ja psykologiset taidot ja stressinhallintakeinot selviytyäkseen työelämän haasteista.
Prekaari asema työmarkkinoilla altistaa usein monella tapaa huono-osaisuudelle ja on jo itsessään monelle prekaarissa asemassa työskentelevälle ihmiselle kuormittava tekijä. Tutkielmassani tarkastelen työntekijäodotuksia ja ihannetyöntekijän kuvaa yleisen tason lisäksi myös tarkemmin prekaaria työtä tekevän työntekijän näkökulmasta, jotta on mahdollista selvittää, ovatko työntekijäodotukset tasapainossa työstä saatavien hyötyjen kanssa, kun työsuhde ei ole vakituinen. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan vaikuttaisi siltä, että prekaari asema työmarkkinoilla ennustaa suurempia yksilöön kohdistuvia odotuksia liittyen työn priorisoimiseen, epävarmuuden tunteen sietämiseen, sekä epätasapainoisen työnantajan ja työntekijän välisen psykologisen sopimuksen hyväksymiseen. Myös joustavuus liittyen työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen vaikuttaisi olevan yksi prekaaria työtä tekeville työntekijöille ihanteellinen ominaisuus. Luonteeltaan ominaisuudet eivät eroa merkittävästi vakituista työtä tekevien ihannepiirteistä, mutta odotuksiin itsenäisesti vastaaminen ilman työpaikan tukea jää usein prekaarin työntekijän kontolle. Tämä puolestaan voi aiheuttaa työntekijälle muita suurempaa kuormitusta ja stressiä.
Työelämä on ollut muutoksessa ja murroksessa länsimaissa 2000-luvun aikana useiden maailmanlaajuisten trendien muokattua työelämää ja sen käytäntöjä. Työelämän murrokseen vaikuttavia trendejä ovat olleet esimerkiksi globalisaatio, digitalisaatio ja uusliberalismi. Prekaarien eli lyhyiden määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen on myös tunnistettu yhdeksi työelämän murrokseen liittyvistä ilmiöistä. Työelämän murrosta voidaan tarkastella Harmut Rosan sosiaalisen kiihtyvyyden teorian näkökulmasta, jonka mukaan kapitalismin jatkuvan kasvun odotus johtaa siihen, että yritykset ja organisaatiot jatkuvasti “kiihdyttävät” toimintaansa säilyttääkseen kilpailukyvyn markkinoilla.
Työelämän muutokset ja kiihtyvä tahti on vaikuttanut myös työntekijöihin kohdistuviin odotuksiin yksilötasolla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena onkin selvittää, millaisia odotuksia työntekijään 2000-luvulla kohdistuu kapitalistisen länsimaisen yhteiskunnan kontekstissa, sekä kuinka prekaari asema työmarkkinoilla mahdollisesti vaikuttaa työntekijäodotuksiin. 2000-luvun aikana odotukset työntekijöitä kohtaan ovat kasvaneet, joka näkyy niin koulutustason kuin osaamisen odotuksena, kuin myös odotuksena siitä, että työntekijä omaa tarvittavat sosiaaliset ja psykologiset taidot ja stressinhallintakeinot selviytyäkseen työelämän haasteista.
Prekaari asema työmarkkinoilla altistaa usein monella tapaa huono-osaisuudelle ja on jo itsessään monelle prekaarissa asemassa työskentelevälle ihmiselle kuormittava tekijä. Tutkielmassani tarkastelen työntekijäodotuksia ja ihannetyöntekijän kuvaa yleisen tason lisäksi myös tarkemmin prekaaria työtä tekevän työntekijän näkökulmasta, jotta on mahdollista selvittää, ovatko työntekijäodotukset tasapainossa työstä saatavien hyötyjen kanssa, kun työsuhde ei ole vakituinen. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan vaikuttaisi siltä, että prekaari asema työmarkkinoilla ennustaa suurempia yksilöön kohdistuvia odotuksia liittyen työn priorisoimiseen, epävarmuuden tunteen sietämiseen, sekä epätasapainoisen työnantajan ja työntekijän välisen psykologisen sopimuksen hyväksymiseen. Myös joustavuus liittyen työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen vaikuttaisi olevan yksi prekaaria työtä tekeville työntekijöille ihanteellinen ominaisuus. Luonteeltaan ominaisuudet eivät eroa merkittävästi vakituista työtä tekevien ihannepiirteistä, mutta odotuksiin itsenäisesti vastaaminen ilman työpaikan tukea jää usein prekaarin työntekijän kontolle. Tämä puolestaan voi aiheuttaa työntekijälle muita suurempaa kuormitusta ja stressiä.