"Tarviiko sitä nyt aina niin kauheen siistiä olla?" : Kolmen yhdessä asuvan kehitysvammaisen nuoren aikuisen ja heidän asumisvalmentajansa näkemyksiä itsenäisestä asumisesta
Wallin, Viivi (2024-05-24)
"Tarviiko sitä nyt aina niin kauheen siistiä olla?" : Kolmen yhdessä asuvan kehitysvammaisen nuoren aikuisen ja heidän asumisvalmentajansa näkemyksiä itsenäisestä asumisesta
Wallin, Viivi
(24.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048416
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048416
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kolmen yhdessä asuvan kehitysvammaisen nuoren aikuisen ja heidän asumisvalmentajansa kokemuksia ja näkemyksiä itsenäisestä asumisesta. Suomessa suurin osa kehitysvammaisista ihmisistä asuu asumispalveluissa. Tutkimustietoa ei kehitysvammaisten itsenäisestä asumisesta juurikaan ole, ja harva heistä saa aidosti vaikuttaa siihen, miten ja kenen kanssa asuminen toteutetaan. Tutkimusongelmani koskevat haastattelemieni kehitysvammaisten nuorten kokemuksia yhteisasumisesta, arjesta, sosiaalisista suhteista, itsemääräämisoikeudesta sekä heidän saamasta avusta ja tuesta. Tämän lisäksi selvitän, mitä seikkoja asumisvalmentajan mielestä tulee ottaa huomioon, kun järjestetään kehitysvammaisten itsenäistä yhteisasumista. Tutkimuksen tavoitteena on avartaa näkökulmaa liittyen eri asumismuotoihin ja niiden toteuttamiseen.
Työni teoreettisena pohjana toimivat Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin itseohjautuvuusteoria sekä Erik Allardtin päivitetyt hyvinvoinnin ulottuvuudet. Lisäksi peilaan tutkimukseni tuloksia suhteessa itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja toimijuuden käsitteisiin sekä kehitysvammaisten neuvottelukunnan laatimiin asumisen laatukriteereihin.
Tutkimukseni aineisto koostuu yhteensä neljästä haastattelusta; kolmen yhdessä kämppiksinä pääkaupunkiseudulla asuvan kehitysvammaisen sekä heidän asumisvalmentajansa haastatteluista. Haastattelut järjestettiin marraskuussa 2023. Tutkimuksen aineiston teemoittelin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teemoja olivat kämppisten tyytyväisyys yhteisasumiseen, kokemukset itsenäisestä elämästä sekä koettu avun ja tuen tarve. Asumisvalmentajan haastattelun pohjalta keräsin joukon toimivan yhteisasumisen edellytyksiä, jotka jaottelin asukkaita, vanhempia, tukitoimia sekä muita asioita koskeviin luokkiin.
Kehitysvammaisten itsenäinen asuminen sekä yhteisasuminen ovat Suomessa hyvin vähän tutkittuja aiheita, joten työni tuotti hyödyllistä uutta tutkimustietoa tulevaisuuden asumismuotojen suunnittelua varten. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikki haastattelemani kehitysvammaiset ovat tyytyväisiä asumismuotoonsa, saavat päättää omista asioistaan riittävästi ja elävät mieleistään itsenäistä elämää. Asumisvalmentajan näkemysten mukaan tärkeintä toimivan yhteisasumisen kannalta tässä kontekstissa ovat riittävät tukitoimet sekä rohkeus kokeilla erilaisia asumisvaihtoehtoja.
Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia, onko tällainen asumisjärjestely Suomessa yleistyvä ilmiö, vaiko vielä ainoa laatuaan? Kaikki uusi tutkimustieto kehitysvammaisten asumisesta ja itsenäisestä elämästä on hyödyllistä, koska aihetta on tutkittu tähän mennessä suhteellisen niukasti.
Työni teoreettisena pohjana toimivat Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin itseohjautuvuusteoria sekä Erik Allardtin päivitetyt hyvinvoinnin ulottuvuudet. Lisäksi peilaan tutkimukseni tuloksia suhteessa itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja toimijuuden käsitteisiin sekä kehitysvammaisten neuvottelukunnan laatimiin asumisen laatukriteereihin.
Tutkimukseni aineisto koostuu yhteensä neljästä haastattelusta; kolmen yhdessä kämppiksinä pääkaupunkiseudulla asuvan kehitysvammaisen sekä heidän asumisvalmentajansa haastatteluista. Haastattelut järjestettiin marraskuussa 2023. Tutkimuksen aineiston teemoittelin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teemoja olivat kämppisten tyytyväisyys yhteisasumiseen, kokemukset itsenäisestä elämästä sekä koettu avun ja tuen tarve. Asumisvalmentajan haastattelun pohjalta keräsin joukon toimivan yhteisasumisen edellytyksiä, jotka jaottelin asukkaita, vanhempia, tukitoimia sekä muita asioita koskeviin luokkiin.
Kehitysvammaisten itsenäinen asuminen sekä yhteisasuminen ovat Suomessa hyvin vähän tutkittuja aiheita, joten työni tuotti hyödyllistä uutta tutkimustietoa tulevaisuuden asumismuotojen suunnittelua varten. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikki haastattelemani kehitysvammaiset ovat tyytyväisiä asumismuotoonsa, saavat päättää omista asioistaan riittävästi ja elävät mieleistään itsenäistä elämää. Asumisvalmentajan näkemysten mukaan tärkeintä toimivan yhteisasumisen kannalta tässä kontekstissa ovat riittävät tukitoimet sekä rohkeus kokeilla erilaisia asumisvaihtoehtoja.
Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia, onko tällainen asumisjärjestely Suomessa yleistyvä ilmiö, vaiko vielä ainoa laatuaan? Kaikki uusi tutkimustieto kehitysvammaisten asumisesta ja itsenäisestä elämästä on hyödyllistä, koska aihetta on tutkittu tähän mennessä suhteellisen niukasti.