Naisen rooli dystopiassa : Naiskuvat ja yhteiskunnan vaikutus Aldous Huxleyn romaanissa Brave New World
Kinnunen, Iida (2024-05-14)
Naisen rooli dystopiassa : Naiskuvat ja yhteiskunnan vaikutus Aldous Huxleyn romaanissa Brave New World
Kinnunen, Iida
(14.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061149846
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061149846
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsittelen Aldous Huxleyn romaania Brave New World (1932, Uusi uljas maailma). Tarkastelen erityisesti romaanin naishahmoja ja niiden välittämiä naiskuvia. Keskityn erityisesti kahteen juonellisesti suurimman roolin omaaviin naishahmoihin, Lenina Crowneen ja Lindaan. Käsittelen myös romaanin yhteiskuntaa ja sitä, miten romaanin sisäiset yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat naishahmojen kuvaukseen.
Huxleyn teoksen rinnalla analysoin vertailevasti kahta muuta dystopiakirjallisuuden klassikkoa; George Orwellin Nineteen Eighty-Four -romaania (1949) ja Margaret Atwoodin The Handmaid’s Tale -romaania (1985). Vertailen näiden romaanien yhteiskuntia Huxleyn romaanin ja otan tarkasteluun myös teosten keskeisiä naishahmoja verraten niitä Leninaan ja Lindaan.
Käytän tutkielmani teoreettisena pohjana feminististä kirjallisuudentutkimusta sekä dystopian tutkimusta. Feministisestä kirjallisuuden tutkimuksesta hyödynnän erityisesti Judith Fetterleyn (1981) lanseeraamaa vastustavan lukemisen käsitettä sekä klassisessa feministisessä tutkimuksessa käytettyä naiskuvatutkimusta. Analysoin teoksia myös katseen kautta, hyödyntäen Laura Mulveyn (2009) miehisen katseen käsitettä. Katseen analysoinnissa hyödynnän Gérard Genetten (1972) fokalisaation käsitettä. Hahmojen tutkimuksen apuna käytän Shlomith Rimmon-Kenanin (1983) ajatuksia mimeettisen ja semioottisen hahmotutkimuksen yhdistämisestä. Dystopian tutkimuksen puolelta käytän apunani muun muassa Keith M. Bookerin (1994, 2013) sekä Erika Gottliebin (2001) tuotantoa. Tarkastelen teoksia myös tieteisfiktion näkökulmasta käyttäen apunani Darko Suvinin teosta Metamorphoses of Science Fiction (1979).
Tutkielmani puitteissa selvitin, että satiirimaiselle kirjallisuudelle tyypillisesti erityisesti Huxleyn ja Orwellin romaanien hahmot ovat melko karikatyyrimaisia ja tämä näkyy myös naishahmojen kuvauksessa. Naishahmot kuvataan pitkälti näiden ulkoisten ominaisuuksien, kuten kauneuden ja nuoruuden kautta. Atwoodin romaani eroaa näistä kahdesta muusta sekä naishahmojen määrän että hahmojen kompleksisuuden puolesta. Atwoodin romaani on kirjoitettu naispäähenkilön fokalisoimana, mikä myös lisää syvyyttä naishahmoihin. Huxleyn ja Orwellin romaanien naishahmot muotoutuvat suurimmilta osin pelkästään mieshahmojen fokalisaation kautta.
Huxleyn teoksen rinnalla analysoin vertailevasti kahta muuta dystopiakirjallisuuden klassikkoa; George Orwellin Nineteen Eighty-Four -romaania (1949) ja Margaret Atwoodin The Handmaid’s Tale -romaania (1985). Vertailen näiden romaanien yhteiskuntia Huxleyn romaanin ja otan tarkasteluun myös teosten keskeisiä naishahmoja verraten niitä Leninaan ja Lindaan.
Käytän tutkielmani teoreettisena pohjana feminististä kirjallisuudentutkimusta sekä dystopian tutkimusta. Feministisestä kirjallisuuden tutkimuksesta hyödynnän erityisesti Judith Fetterleyn (1981) lanseeraamaa vastustavan lukemisen käsitettä sekä klassisessa feministisessä tutkimuksessa käytettyä naiskuvatutkimusta. Analysoin teoksia myös katseen kautta, hyödyntäen Laura Mulveyn (2009) miehisen katseen käsitettä. Katseen analysoinnissa hyödynnän Gérard Genetten (1972) fokalisaation käsitettä. Hahmojen tutkimuksen apuna käytän Shlomith Rimmon-Kenanin (1983) ajatuksia mimeettisen ja semioottisen hahmotutkimuksen yhdistämisestä. Dystopian tutkimuksen puolelta käytän apunani muun muassa Keith M. Bookerin (1994, 2013) sekä Erika Gottliebin (2001) tuotantoa. Tarkastelen teoksia myös tieteisfiktion näkökulmasta käyttäen apunani Darko Suvinin teosta Metamorphoses of Science Fiction (1979).
Tutkielmani puitteissa selvitin, että satiirimaiselle kirjallisuudelle tyypillisesti erityisesti Huxleyn ja Orwellin romaanien hahmot ovat melko karikatyyrimaisia ja tämä näkyy myös naishahmojen kuvauksessa. Naishahmot kuvataan pitkälti näiden ulkoisten ominaisuuksien, kuten kauneuden ja nuoruuden kautta. Atwoodin romaani eroaa näistä kahdesta muusta sekä naishahmojen määrän että hahmojen kompleksisuuden puolesta. Atwoodin romaani on kirjoitettu naispäähenkilön fokalisoimana, mikä myös lisää syvyyttä naishahmoihin. Huxleyn ja Orwellin romaanien naishahmot muotoutuvat suurimmilta osin pelkästään mieshahmojen fokalisaation kautta.