”Kuin Egyptin heinäsirkat” Kerjääminen piirilääkärien silmin vuosina 1865–1869
Ala-Ranta, Eetu (2024-06-03)
”Kuin Egyptin heinäsirkat” Kerjääminen piirilääkärien silmin vuosina 1865–1869
Ala-Ranta, Eetu
(03.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061150447
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061150447
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmani aiheena on tutkia, minkälaisia asenteita ja ennakkoluuloja
piirilääkäreillä oli kerjäläisistä, käyttäen neljää eri teemaa: sairauksia, nälänhätää, moraalia ja
työllisyyttä. Tutkielma rajoittuu vuosille 1865–1869 eli tarkemmin suurien nälkävuosien
ajalle. Tavoitteena on myös selvittää, erottuuko piirilääkärien vuosikertomuksista yhtenäisiä
asenteita erilaisia kerjäläisryhmiä kohtaan ja muuttuvatko lääkäreiden asenteet vuosina 1865–
1869.
Alkuperäisaineistona toimii piirilääkäreiden vuosikertomukset, mihin lääkärit kirjasivat tietoja
esimerkiksi alueensa terveydentilasta, moraalista, köyhäinhoidosta ja kerjäläisyydestä.
Vuosikertomuksia analysoidaan lähiluvun avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osa piirilääkäreistä piti kerjäläisiä tautienlevittäjinä ja
osa piti tautien leviämisessä suurempana syyllisenä köyhäintaloja. Samoin osa piirilääkäreistä
piti kerjäläisiä tietämättöminä ja vanhoihin tapoihin juurtuneina, sillä monet kerjäläiset
suosivat perinteisiä hätäruokia, eikä valtion uusia vaihtoehtoja. Osa piirilääkäreistä taas
mahdollisesti näkee kerjäläisten pelot hätäruokien terveysvaikutuksista. Piirilääkärit reagoivat
vahvemmin kerjäläisyyden kitkemiseen kuin kerjäläisten mahdolliseen rikollisuuteen. Työn
kannalta lähes kaikki piirilääkärit pitivät kerjäläisten työntekoa hyvin tärkeänä ja heidän
mielestään työstä kieltäytyminen oli hyvin häpeällistä ja laiskaa.
Vuosikertomukset osoittivat myös, että piirilääkärit kirjoittivat oman piirinsä kerjäläisistä
myötätuntoisemmin ja oli paljon kriittisempi muiden paikkakuntien kerjäläisistä. Tultaessa
suurien nälkävuosien tuhoisimpaan vuoteen 1868, mielipiteet kaikista kerjäläisistä kasvoi
huomattavasti ja monissa piireissä harjoitettiin hyväntekeväisyyttä.
piirilääkäreillä oli kerjäläisistä, käyttäen neljää eri teemaa: sairauksia, nälänhätää, moraalia ja
työllisyyttä. Tutkielma rajoittuu vuosille 1865–1869 eli tarkemmin suurien nälkävuosien
ajalle. Tavoitteena on myös selvittää, erottuuko piirilääkärien vuosikertomuksista yhtenäisiä
asenteita erilaisia kerjäläisryhmiä kohtaan ja muuttuvatko lääkäreiden asenteet vuosina 1865–
1869.
Alkuperäisaineistona toimii piirilääkäreiden vuosikertomukset, mihin lääkärit kirjasivat tietoja
esimerkiksi alueensa terveydentilasta, moraalista, köyhäinhoidosta ja kerjäläisyydestä.
Vuosikertomuksia analysoidaan lähiluvun avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osa piirilääkäreistä piti kerjäläisiä tautienlevittäjinä ja
osa piti tautien leviämisessä suurempana syyllisenä köyhäintaloja. Samoin osa piirilääkäreistä
piti kerjäläisiä tietämättöminä ja vanhoihin tapoihin juurtuneina, sillä monet kerjäläiset
suosivat perinteisiä hätäruokia, eikä valtion uusia vaihtoehtoja. Osa piirilääkäreistä taas
mahdollisesti näkee kerjäläisten pelot hätäruokien terveysvaikutuksista. Piirilääkärit reagoivat
vahvemmin kerjäläisyyden kitkemiseen kuin kerjäläisten mahdolliseen rikollisuuteen. Työn
kannalta lähes kaikki piirilääkärit pitivät kerjäläisten työntekoa hyvin tärkeänä ja heidän
mielestään työstä kieltäytyminen oli hyvin häpeällistä ja laiskaa.
Vuosikertomukset osoittivat myös, että piirilääkärit kirjoittivat oman piirinsä kerjäläisistä
myötätuntoisemmin ja oli paljon kriittisempi muiden paikkakuntien kerjäläisistä. Tultaessa
suurien nälkävuosien tuhoisimpaan vuoteen 1868, mielipiteet kaikista kerjäläisistä kasvoi
huomattavasti ja monissa piireissä harjoitettiin hyväntekeväisyyttä.