Narratiivit avoimissa pelimaailmoissa

Abstract

Videopelit ovat laaja ja monimuotoinen osa viihdettä. Niissä voidaan kertoa tarinoita tai auttaa pelaajia luomaan oma tarina pelimaailmassa. Kirjoihin ja elokuviin verrattuna pelit ovat vuorovaikutteinen media, mutta tarinankerronnalliset metodit on vaikea sovittaa uuteen välineeseen vanhan ymmärryksen mukaan. Tämä olennainen ero ei tarkoita että vanhemman ja laajemmin tutkitun median teoriat eivät päde videopeleihin, mutta niitä tulee mukauttaa tarvittavasti. Avoimet pelimaailmat tarjoavat pelaajille ennennäkemättömän vapauden toimia ja liikkua pelimaailmassa, mutta tämä ei välity tarinankehityksen osalla. Vaikka pelaajat voivat liikkua pelimaailmassa miten tahansa, selkeästi määritetyt tehtävät tulee suorittaa aina tietyssä järjestyksessä. Tätä ristiriitaa ei ole helppo ratkaista ilman pelaajalle tärkeän autonomian vähentämistä ja täten avoimuuden mitätöimistä. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu erilaisia rakenteita peleissä kehittyvien tarinoiden muodostuksessa ja avoimien pelien tarjoamissa mahdollisuuksissa. Tutkielman tarkoituksena on myös tarkastella miten tarinat eroavat pelien ja kirjojen välillä ja mitä ongelmia pelien tarinankerronnassa on. Lopputuloksena on ymmärrys, että vaikka pelit ovat vuorovaikutteisia niiden tarinat eivät pysty toteuttamaan vuorovaikutteisuutta yhtä vahvasti. Peleissä voidaan kuitenkin tarjota kokemus tarinasta, jossa pelaaja on tärkeä osa sen etenemistä.