Kuluttava eriarvoisuus : kirjallisuuskatsaus nuorten kulutuskulttuurista ja sen eriarvoisuudesta

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa teen integroivan kirjallisuuskatsauksen nuorten kulutuskulttuurista ja sen eriarvoistavasta luonteesta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät näkyvät nuorten mahdollisuuksissa osallistua kulutukseen ja sitä kautta oman identiteetin muodostamiseen. Tavoitteenani oli ymmärtää, miten kulutus näkyy nuorten hyvinvoinnissa ja yhteiskunnallisessa asemassa, sekä miten kulutus luo ja ylläpitää sosiaalista eriarvoisuutta. Analyysini hyödyntää Bourdieun (1984) pääomateoriaa sekä aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, joka tarjoaa näkemystä nuorten kulutuskulttuurin asemasta eriarvoisuuden luojana ja ylläpitäjänä. Tutkielmani aineiston perusteella kulutuskulttuurin vaikutus korostuu erityisesti nuorten elämässä, etenkin silloin kun nuorten taloudelliset resurssit määrittävät sosiaalista asemaa ja mahdollisuuksia kuluttaa. Esimerkiksi nuorten materialistisilla asenteilla on vaikutusta heidän tunne-elämäänsä ja käyttäytymisen ongelmiin. Kulutuksella on myös sosiaalinen ulottuvuus, joka vaikuttaa nuorten kykyyn muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Taloudelliset resurssit eivät siis vain mahdollista tai rajoita kulutusta, vaan ne määrittelevät nuoren sosiaalista asemaa ja ryhmään kuulumista. Taloudellisilla resursseilla on myös kulutuksen kautta yhteys nuorten elämäntyytyväisyyteen. Taloudellinen vakaus ja kulutukseen osallistuminen ovatkin tärkeitä nuoren elämäntyytyväisyyden kannalta. Aineistostani pystyin nostamaan esille, miten identiteetin rakentaminen, sosiaalisen statuksen merkitseminen ja vertaisryhmien sisäinen dynamiikka luo ja ylläpitää eriarvoistavia rakenteita. Nuoret rakentavat omaa identiteettiään vahvasti kulutuksen kautta. Erilaiset kulutustavarat esimerkiksi vaatteet ovat keinoja ilmentää omaa yksilöllisyyttä sekä kuulumista. Tämän lisäksi nuoret näkevät taloudelliset resurssit keskeisenä sosiaalisen aseman määrittelijänä. Varallisuuden ja sitä kautta hankitun materian kautta nuoret erottelevat toisiaan eri ryhmiin. Tunne sosiaalisesta kuulumisesta usein edellyttääkin samoja kulutustapoja, joka osaltaan johtaa siihen, että nuoret muodostavatkin helpommin yhteyksiä niihin, joilla on samanlaiset kulutustottumukset ja mahdollisuudet. Tutkielman johtopäätöksenä on, että nuorten kulutuskulttuuri näyttäytyy negatiivisena ilmiönä nuorten elämässä, erityisesti vähävaraisille nuorille. Syynä tälle on rajoittuneet mahdollisuudet kuluttaa ja näin ollen ilmentää omaa identiteettiä. Tällä on vaikutuksia nuorten sosiaalisiin suhteisiin ja omaan sosiaaliseen asemaan. Nämä nuorten kuluttamalla luomat ja ylläpitävät sosiaaliset rakenteet näkyvät eriarvoisuutena.