Alennetut arvonlisäverokannat : EU:n jäsenvaltioiden harkintavallan laajentaminen
Paranko, Severi (2024-05-11)
Alennetut arvonlisäverokannat : EU:n jäsenvaltioiden harkintavallan laajentaminen
Paranko, Severi
(11.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061352069
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061352069
Tiivistelmä
Vuonna 2022 astui voimaan uusi arvonlisäverodirektiivi, jolla laajennettiin Euroopan unionin
jäsenvaltioiden harkintavaltaa alennettujen arvonlisäverokantojen osalta. Uuden
arvonlisäverodirektiivin perusteella EU:n jäsenvaltioilla on jatkossa oikeus soveltaa yhden yleisen ja
kahden alennetun verokannan lisäksi myös kolmatta alennettua verokantaa. Tämän muutoksen myötä
kysymys alennettujen arvonlisäverokantojen vaikutuksista on noussut ajankohtaiseksi.
Tässä veropoliittisessa tutkielmassa selvitetään kyseisen direktiivimuutoksen taustalla vaikuttaneita
syitä. Näiden syiden perusteella pystytään myös arvioida muutoksen tarpeellisuutta. Muutoksen syiden
lisäksi tutkielmassa käsitellään myös alennettujen arvonlisäverokantojen käytöstä aiheutuvia
positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Näiden avulla voidaan ottaa kantaa siihen, tulisiko EU:n
jäsenvaltioiden käyttää alennettuja arvonlisäverokantoja jatkossa aikaisempaa laajemmin sen ollessa
mahdollista direktiivimuutoksen myötä.
Arvonlisäverodirektiivimuutos ja samalla verokantoihin kohdistuvan harkintavallan laajentaminen
tehtiin arvonlisäverojärjestelmän kehittämiseen liittyvän suunnanmuutoksen vuoksi. Aikaisemmin
EU:n arvonlisäverojärjestelmää kehitettiin alkuperäperiaatteelle pohjautuen, mutta nykyään kehitys
tapahtuu ensisijaisesti määräpaikkaperiaatetta käyttäen. Tästä periaatetason muutoksesta seurasi se,
että jäsenvaltioiden harkintavallan rajoittaminen ei enää nykyään ole yhtä tarpeellista kuin
aikaisemmin alkuperäperiaatteeseen perustuvassa järjestelmässä. Näin ollen direktiivimuutoksen
tavoitteena oli poistaa jäsenvaltioiden harkintavaltaa tarpeettomasti rajoittavia säännöksiä.
Tarkoituksena ei siis ollut lisätä alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöä.
Alennettujen arvonlisäverokantojen käytön lisääminen ei muutenkaan ole perusteltua, sillä niistä
aiheutuvat positiiviset vaikutukset ovat usein osoittautuneet oletettua vähäisemmiksi. Samaan aikaan
alennettujen arvonlisäverokantojen käyttämisestä johtuvat negatiiviset vaikutukset ovat hyvinkin
merkittäviä ja heikentävät positiivisia vaikutuksia entisestään. Näin ollen uusien arvonlisäverokantojen
käyttöönottamisen sijaan tulisi ennemmin harkita voimassa olevien alennettujen arvonlisäverokantojen
käytöstä luopumista.
jäsenvaltioiden harkintavaltaa alennettujen arvonlisäverokantojen osalta. Uuden
arvonlisäverodirektiivin perusteella EU:n jäsenvaltioilla on jatkossa oikeus soveltaa yhden yleisen ja
kahden alennetun verokannan lisäksi myös kolmatta alennettua verokantaa. Tämän muutoksen myötä
kysymys alennettujen arvonlisäverokantojen vaikutuksista on noussut ajankohtaiseksi.
Tässä veropoliittisessa tutkielmassa selvitetään kyseisen direktiivimuutoksen taustalla vaikuttaneita
syitä. Näiden syiden perusteella pystytään myös arvioida muutoksen tarpeellisuutta. Muutoksen syiden
lisäksi tutkielmassa käsitellään myös alennettujen arvonlisäverokantojen käytöstä aiheutuvia
positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Näiden avulla voidaan ottaa kantaa siihen, tulisiko EU:n
jäsenvaltioiden käyttää alennettuja arvonlisäverokantoja jatkossa aikaisempaa laajemmin sen ollessa
mahdollista direktiivimuutoksen myötä.
Arvonlisäverodirektiivimuutos ja samalla verokantoihin kohdistuvan harkintavallan laajentaminen
tehtiin arvonlisäverojärjestelmän kehittämiseen liittyvän suunnanmuutoksen vuoksi. Aikaisemmin
EU:n arvonlisäverojärjestelmää kehitettiin alkuperäperiaatteelle pohjautuen, mutta nykyään kehitys
tapahtuu ensisijaisesti määräpaikkaperiaatetta käyttäen. Tästä periaatetason muutoksesta seurasi se,
että jäsenvaltioiden harkintavallan rajoittaminen ei enää nykyään ole yhtä tarpeellista kuin
aikaisemmin alkuperäperiaatteeseen perustuvassa järjestelmässä. Näin ollen direktiivimuutoksen
tavoitteena oli poistaa jäsenvaltioiden harkintavaltaa tarpeettomasti rajoittavia säännöksiä.
Tarkoituksena ei siis ollut lisätä alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöä.
Alennettujen arvonlisäverokantojen käytön lisääminen ei muutenkaan ole perusteltua, sillä niistä
aiheutuvat positiiviset vaikutukset ovat usein osoittautuneet oletettua vähäisemmiksi. Samaan aikaan
alennettujen arvonlisäverokantojen käyttämisestä johtuvat negatiiviset vaikutukset ovat hyvinkin
merkittäviä ja heikentävät positiivisia vaikutuksia entisestään. Näin ollen uusien arvonlisäverokantojen
käyttöönottamisen sijaan tulisi ennemmin harkita voimassa olevien alennettujen arvonlisäverokantojen
käytöstä luopumista.