Väärinkäytösten ilmiantamisen rakenteet ja toimintakäytännöt terveydenhuollossa : Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Kirjallisuuskatsauksen taustalla on havainnot terveydenhuollossa tapahtuvista väärinkäytöksistä ja organisaatioiden puutteelliset rakenteet ja toimintakäytännöt ja kyky käsitellä niitä eettisellä tavalla. Ilmiantamisen organisaationäkökulmaa terveydenhuollon kontekstissa on tutkittu hyvin vähän ja aiemmissa tutkimuksissa on todettu selkeästi tarve tutkimukselle tästä näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvailla väärinkäytösten ilmiantamisen rakenteita ja toimintakäytäntöjä terveydenhuollon organisaatioissa Suomessa ja kansainvälisesti. Tutkielmassa haettiin vastausta siihen, mitä tutkimusta väärinkäytösten ilmiantamisen rakenteista ja toimintakäytännöistä on tehty ja mitä rakenteita ja toimintakäytäntöjä terveydenhuollossa on.

Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena vuoden 2024 keväällä. Tiedonhaku suoritettiin helmikuussa PubMed-, CINAHL-, SocIndex-, Web of Science- ja Scopus -tietokannoista. Tiedonhaku tuotti yhteensä 265 nimekettä, joista valintakriteerien mukaisesti valikoitui 11 alkuperäistutkimusta. Lisäksi kolme tutkimusta löydettiin manuaalisella haulla. Yhteensä tämän katsauksen aineistoon valittiin 14 alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisesti.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan terveydenhuollossa on epäyhtenäiset ja puutteelliset väärinkäytösten ilmiantamisen rakenteet. Toimintakäytäntöjä ei joko ole lainkaan tai ne ovat toteutettu hyvin vaihtelevasti. Ilmiantamisen rakenteet ja toimintakäytännöt pohjaavat vahvasti organisaatiokulttuuriin ja johtamiseen. Ilmiantamisen rakenteissa ja toimintakäytännöissä on paljon kehittämistarpeita ja suhtautuminen ilmiantamiseen tulisi nähdä mahdollisuutena ja välineenä.

Johtopäätöksenä voi todeta, että asiantuntijoiden on pidettävä yllä keskustelua terveydenhuollon väärinkäytöksistä ja niihin liittyvistä eettisistä ongelmista koko yhteiskunnan tasolla, jotta väärinkäytösten ilmiantamisen perusrakenteet vieläkin selkeytyisivät ja vahvistuisivat. Tulokset osoittavat, että terveydenhuollossa on suuria kehittämistarpeita koskien väärinkäytösten ilmiantamiseen suhtautumisessa ja hallinnassa. Väärinkäytösten ilmiantaminen tulisi organisaatioissa sisällyttää strategioihin ja arvoihin, siten että organisaatiokulttuurin ja johtamisen kehittäminen toimivammaksi mahdollistuisi. Koko henkilöstö tulee ottaa mukaan arvokeskusteluihin ja pyrkiä luomaan avoin, hyväksyvä ja keskusteleva kulttuuri. Organisaatiokulttuurin tulee olla johtamisen keskiössä, ja henkilöstöä on koulutettava ilmiantamisesta ja hierarkiat purettava. Väärinkäytösten eettisiä raportointijärjestelmiä ja toimintakäytäntöjä on kehitettävä.

Tulosten perusteella on osoitettavissa tiedon aukko, johon tarvitaan paljon monitieteistä ja -metodologista lisätutkimusta tulevaisuudessa. Pelkästään paikallisilla tasoilla tehtävät tutkimukset ja kehityshankkeet eivät riitä, vaan tulisi myös tehdä laajempaa yhteiskunnallista tarkastelua siitä, mitä yhteiseltä terveydenhuoltojärjestelmältämme odotetaan. Tulosten pohjalta ehdotetaan tutkimusaiheeksi esimerkiksi Suomen uuden omavalvontakäytännön toimivuuden selvittämistä ilmiantajien ja organisaatioiden näkökulmasta. Toiseksi ehdotetaan väärinkäytösten raportointi- ja tukijärjestelmän kehittämistutkimusta ja niiden pilotointia mahdollisesti kansalliseen käyttöön.