”Kun todennäköisesti lapsi kuitenkin vaan haluaa, että sitä rakastetaan” : Sijaishuollon asiakkuudessa olleiden ajatuksia lapsen edusta perheen jälleenyhdistämistä ja pysyvyyttä tavoiteltaessa
Suni, Annamaria (2024-05-29)
”Kun todennäköisesti lapsi kuitenkin vaan haluaa, että sitä rakastetaan” : Sijaishuollon asiakkuudessa olleiden ajatuksia lapsen edusta perheen jälleenyhdistämistä ja pysyvyyttä tavoiteltaessa
(29.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061452723
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061452723
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sijaishuollon asiakkuudessa olleiden täysi-ikäisten näkemyksiä lapsen edun toteutumisen tukemisesta perheen jälleenyhdistämisen tavoitteessa sekä pysyvän kodin kokemukseen vaikuttavissa tekijöissä. Tutkielman aineistona on käytetty kuutta puolistrukturoitua yksilöhaastattelua, jotka on toteutettu helmi- maaliskuun 2024 aikana. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tavoitteni on tutkia sijoitettuna olleiden mielipiteitä sijaishuollon järjestelmästä lapsen edun näkökulmasta suhteessa perheen jälleenyhdistämisen tavoitteeseen. Toisena tavoitteena on tarkastella sijaishuollossa kodin ja pysyvyyden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: mitkä tekijät tukevat lapsen edun toteutumista perheen jälleenyhdistämisen tavoitteessa sekä mitkä tekijät selittävät sijaishuollossa pysyvän kodin kokemusta. Suomessa lastensuojelulaki määrittelee sijaishuollon asiakkuuden olevan aina väliaikaista ja tavoitteena olevan perheen jälleenyhdistäminen.
Tutkielman perusteella lapsen edun toteutumista perheen jälleenyhdistämistä tavoiteltaessa vahvisti lapsen kuuleminen omassa asiassaan. Haastatteluissa korostettiin lapsen kuulemisen olevan yksi keskeisimmistä tekijöistä lapsen edun toteutumisen vahvistamisessa perheen jälleenyhdistämistä tavoiteltaessa. Lapsen edun nähtiin olevan lähes mahdoton toteutua, jos lasta itseään ei ole kuultu omassa asiassaan. Lapsen etua vahvistetaan myös lapsen edun huomioivissa kuulemisen tavoissa, joista erityisen tärkeänä nähtiin lapsen kuuleminen ennen palavereja, joissa on paikalla monia ihmisiä. Lapsen osallistamisessa tulee huomioida lapsen omat tarpeet osallistamiselle. Lapsen kuulemisessa on tärkeää kertoa lapselle ikätasoisesti päätöksen taustoista ja keskustella lapsen kanssa avoimesti tilanteesta.
Perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta lapsen edun näkökulmasta nähdään tukevan lapsen yksilöllinen huomioiminen. Jokaiselle lapselle tulee tehdä oma yksilöllinen suunnitelma, jota arvioidaan ja muutetaan tarvittaessa. Lapsen turvallisuuden tunteeseen voidaan vaikuttaa avoimella keskustelulla ja luottamuksen rakentamisella lasta hoitaviin aikuisiin. Perheen jälleenyhdistämistä tulee tavoitella vain silloin, kun se on lapsen edun näkökulmasta lapselle paras vaihtoehto. Perheen jälleenyhdistämistä ei tule tavoitella, mikäli sen ei nähdä tukevan lapsen edun toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla kaikilla osa-alueilla.
Pysyvän kodin kokemukseen heikentävästi nähtiin vaikuttavan irrallisuuden kokemus, työntekijöiden vaihtuminen, muiden ihmisten asenteet sekä laitosmainen ympäristö. Pysyvän kodin kokemusta vahvistaa työntekijöiden pysyvyys, turvallisuuden kokemus, kodinomainen ympäristö sekä kokemus siitä, että on pysyvässä kodissa. Sisarussuhteiden tukemisen nähtiin vaikuttavan pysyvyyden kokemukseen, vaikka sisarukset eivät olisikaan samassa paikassa sijoitettuna.
Tämän tutkielman perusteella aiheesta tarvitaan erityisesti jatkotutkimusta lapsen kuulemisesta omassa asiassaan sekä lapsen kuulemisen tavoista. Jatkotutkimusta tarvitaan myös perheenjälleenyhdistämisen suunnitelmista ja niiden yksilöllisyydestä. Jatkotutkimusta nähdään olevan hyvä saada myös siitä, miten perheen jälleenyhdistämisen arvioiminen vaikuttaa lapsen tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen, sillä voimassa oleva lastensuojelulaki mahdollistaa lapsen kokemuksen välitilassa olemisesta sijaishuollon ja biologisen perheen välissä vuosiksi.
Tutkielman perusteella lapsen edun toteutumista perheen jälleenyhdistämistä tavoiteltaessa vahvisti lapsen kuuleminen omassa asiassaan. Haastatteluissa korostettiin lapsen kuulemisen olevan yksi keskeisimmistä tekijöistä lapsen edun toteutumisen vahvistamisessa perheen jälleenyhdistämistä tavoiteltaessa. Lapsen edun nähtiin olevan lähes mahdoton toteutua, jos lasta itseään ei ole kuultu omassa asiassaan. Lapsen etua vahvistetaan myös lapsen edun huomioivissa kuulemisen tavoissa, joista erityisen tärkeänä nähtiin lapsen kuuleminen ennen palavereja, joissa on paikalla monia ihmisiä. Lapsen osallistamisessa tulee huomioida lapsen omat tarpeet osallistamiselle. Lapsen kuulemisessa on tärkeää kertoa lapselle ikätasoisesti päätöksen taustoista ja keskustella lapsen kanssa avoimesti tilanteesta.
Perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta lapsen edun näkökulmasta nähdään tukevan lapsen yksilöllinen huomioiminen. Jokaiselle lapselle tulee tehdä oma yksilöllinen suunnitelma, jota arvioidaan ja muutetaan tarvittaessa. Lapsen turvallisuuden tunteeseen voidaan vaikuttaa avoimella keskustelulla ja luottamuksen rakentamisella lasta hoitaviin aikuisiin. Perheen jälleenyhdistämistä tulee tavoitella vain silloin, kun se on lapsen edun näkökulmasta lapselle paras vaihtoehto. Perheen jälleenyhdistämistä ei tule tavoitella, mikäli sen ei nähdä tukevan lapsen edun toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla kaikilla osa-alueilla.
Pysyvän kodin kokemukseen heikentävästi nähtiin vaikuttavan irrallisuuden kokemus, työntekijöiden vaihtuminen, muiden ihmisten asenteet sekä laitosmainen ympäristö. Pysyvän kodin kokemusta vahvistaa työntekijöiden pysyvyys, turvallisuuden kokemus, kodinomainen ympäristö sekä kokemus siitä, että on pysyvässä kodissa. Sisarussuhteiden tukemisen nähtiin vaikuttavan pysyvyyden kokemukseen, vaikka sisarukset eivät olisikaan samassa paikassa sijoitettuna.
Tämän tutkielman perusteella aiheesta tarvitaan erityisesti jatkotutkimusta lapsen kuulemisesta omassa asiassaan sekä lapsen kuulemisen tavoista. Jatkotutkimusta tarvitaan myös perheenjälleenyhdistämisen suunnitelmista ja niiden yksilöllisyydestä. Jatkotutkimusta nähdään olevan hyvä saada myös siitä, miten perheen jälleenyhdistämisen arvioiminen vaikuttaa lapsen tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen, sillä voimassa oleva lastensuojelulaki mahdollistaa lapsen kokemuksen välitilassa olemisesta sijaishuollon ja biologisen perheen välissä vuosiksi.