Lapseen kohdistuva pahoinpitely – sivusta seuraavan vanhemman laiminlyöntivastuu
Päivärinta, Minka (2024-06-10)
Lapseen kohdistuva pahoinpitely – sivusta seuraavan vanhemman laiminlyöntivastuu
Päivärinta, Minka
(10.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753445
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753445
Tiivistelmä
Perheväkivalta on aina ajankohtainen yhteiskunnallinen ongelma, jonka synkkä todellisuus nousee esille myös tuomioistuimissa. Onkin tärkeää, että perheväkivaltaan voidaan puuttua rikosoikeuden keinoin. Viimeaikaisessa keskustelussa on vastaavasti puhuttanut tapaus, jossa äiti tuomittiin laiminlyönnillä aiheutetusta lapsen kuolemasta. Kyseisen tapauksen myötä heräsi kysymys tahallisen pahoinpitelyrikoksen tarkastelusta epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, voiko lapsensa pahoinpitelyä sivusta seuraava vanhempi syyllistyä pahoinpitelyyn tekijänä. Tavoitteena on myös tutkia, minkälaisissa tilanteissa kyseisen vanhemman rikosvastuu voi syntyä. Analysoitavana on perheen sisäinen henkilöasetelma, jossa toinen vanhempi fyysisesti pahoinpitelee lasta aiheuttaen tämän terveyden vahingoittumisen. Keskiössä on kuitenkin nimenomaan tekoon puuttumattoman eli sivusta seuraavan vanhemman mahdollinen rikosvastuu epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen perusteella.
Konstruktiona epävarsinaiset laiminlyöntirikokset voivat olla usein vaikeasti hahmotettavissa etenkin tahallisiin rikoksiin. Tuomioistuimet eivät nimittäin ole kovinkaan halukkaita tuomitsemaan epävarsinaisista laiminlyöntirikoksista tahallisten rikosten yhteydessä. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa tahallisten epävarsinaisten laiminlyöntirikosten tarkastelun painopiste on aiemmin ollut lähinnä henkirikoksissa, minkä takia juuri pahoinpitelyrikoksen tarkastelu osana kysymyksenasettelua on varsin merkityksellistä. Työn metodiksi on valittu rikoslainoppi, sillä tavoitteena on systematisoida voimassa olevan oikeuden sisältöä. Tarkoituksena on myös tarjota suuntaviivoja lainsoveltamiseen ja helpottaa näin käytännön soveltamistyötä.
Tutkimuksen perusteella voidaan katsoa, että sivusta seuraavan vanhemman tekijävastuu voi esitetyssä tilanteessa syntyä epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen pohjalta. Rikosvastuu edellyttää tosin vanhemman suojeluvastuuta, laiminlyönnin ja seurauksen välistä syy-yhteyttä sekä tahallisuutta. Vaadittu syy-yhteys toteutuu, kun vanhemmalla on monipuoliset toimimismahdollisuudet, ja tahallisuus voi realisoitua lähinnä todennaköisyystahallisuutena. Johtopäätöksenä on, että vanhemman rikosvastuun edellytykset täyttyvät etenkin tilanteessa, jossa pientä lasta pahoinpidellään useita kertoja ja säännöllisesti. Lisäksi todetaan, että kyse on ennen kaikkea tilannekohtaisesta arvioinnista, eikä rikosvastuun syntyminen ole siten koskaan täysin yksiselitteistä.
Konstruktiona epävarsinaiset laiminlyöntirikokset voivat olla usein vaikeasti hahmotettavissa etenkin tahallisiin rikoksiin. Tuomioistuimet eivät nimittäin ole kovinkaan halukkaita tuomitsemaan epävarsinaisista laiminlyöntirikoksista tahallisten rikosten yhteydessä. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa tahallisten epävarsinaisten laiminlyöntirikosten tarkastelun painopiste on aiemmin ollut lähinnä henkirikoksissa, minkä takia juuri pahoinpitelyrikoksen tarkastelu osana kysymyksenasettelua on varsin merkityksellistä. Työn metodiksi on valittu rikoslainoppi, sillä tavoitteena on systematisoida voimassa olevan oikeuden sisältöä. Tarkoituksena on myös tarjota suuntaviivoja lainsoveltamiseen ja helpottaa näin käytännön soveltamistyötä.
Tutkimuksen perusteella voidaan katsoa, että sivusta seuraavan vanhemman tekijävastuu voi esitetyssä tilanteessa syntyä epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen pohjalta. Rikosvastuu edellyttää tosin vanhemman suojeluvastuuta, laiminlyönnin ja seurauksen välistä syy-yhteyttä sekä tahallisuutta. Vaadittu syy-yhteys toteutuu, kun vanhemmalla on monipuoliset toimimismahdollisuudet, ja tahallisuus voi realisoitua lähinnä todennaköisyystahallisuutena. Johtopäätöksenä on, että vanhemman rikosvastuun edellytykset täyttyvät etenkin tilanteessa, jossa pientä lasta pahoinpidellään useita kertoja ja säännöllisesti. Lisäksi todetaan, että kyse on ennen kaikkea tilannekohtaisesta arvioinnista, eikä rikosvastuun syntyminen ole siten koskaan täysin yksiselitteistä.