Käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ja eläkeläisten käsitöiden tekeminen vapaa-ajan toimintana
Nurminen, Linda; Korteniemi, Jenni (2024-06-11)
Käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ja eläkeläisten käsitöiden tekeminen vapaa-ajan toimintana
(11.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753772
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753772
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää ensisijaisesti eroja ja sen lisäksi yhtäläisyyksiä käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ja eläkeläisten käsitöiden tekemisestä vapaa-ajalla. Tavoitteena oli selvittää mikä käsitöitä tehdään ja mikä merkitys niiden tekemisellä on vastaajille. Näiden lisäksi tavoitteena oli myös selvittää, onko hyvinvoinnin tärkeydellä vaikutusta käsitöiden tekemiseen ja johdattelevatko tunnetilat käsitöiden tekemistä sekä tehdäänkö käsitöitä mieluummin yksin vai yhdessä.
Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeen avulla Turun yliopiston, Rauman kampuksen 1.–5. vuosikurssin käsityön aineenopettajaopiskelijoilta sekä eläkeläisiltä keväällä 2024. Yhteensä Webropol-kyselyyn vastasi 21 käsityön aineenopettajaopiskelijaa ja 154 eläkeläistä. Eläkeläisten suuren vastaus määrän vuoksi valitsimme heistä satunnaisella otannalla tarkempaan tarkasteluun 30.
Analysoimme ainoastaan avoimet kysymykset ja suljetut kysymykset jätimme tutkimuksen ulkopuolelle, sillä koimme ettei niillä ollut merkitystä tulosten kannalta. Käsittelimme analysoitavia kysymyksiä fenomenografisella analyysilla kategorisoiden vastaukset merkitysyksiköiden mukaisesti.
Tutkimuksessa esille nousseista tuloksista voidaan todeta, että käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ja eläkeläisten käsitöiden tekemisessä on todella vähän eroja, sillä molemmat kohdejoukot tekevät samanlaisia käsitöitä. Niin käsityön aineenopettajaopiskelijat kuin eläkeläiset tekevät käsitöitä siksi, että pitävät siitä ja se tuottaa iloa. Molemmilla kohdejoukoilla käsitöiden tekemisen merkitykseksi nousi hyvinvointi ja sen tärkeys.
Käsityön aineenopettajaopiskelijat ja eläkeläiset kokivat käsitöiden tukevan heidän henkistä hyvinvointiaan, mutta fyysisestä hyvinvoinnin tukemisesta oltiin eri mieltä. Eläkeläiset kokivat, että käsitöiden tekeminen tukee heidän fyysistä hyvinvointiaan. Käsityön aineenopettajaopiskelijat olivat taas sitä mieltä, ettei käsitöiden tekeminen tukenut heidän hyvinvointiaan. Molemmat kohdejoukot tekivät käsitöitä mieluummin yksin, sillä se oli mieluisampaa. Yksin tekemiseen vaikutti myös eläkeläisten kohdalla yksinäisyys. Yhdessä tekemisessä hyväksi puoleksi koettiin sosiaalistuminen, kun taas yksin tekemisessä oma rauha.
Tunteiden johdattelevuutta ei moni vastaaja ollut ajatellut aikaisemmin. Kuitenkin molemmat kohdejoukot kokivat, että tunteet johdattelivat käsitöiden tekemiseen. Negatiiviset tunteet oli helppo muuttaa käsitöiden tekemisen avulla positiiviseksi, kun taas positiiviset tunteet johdattelevat tekemään enemmän käsitöitä.
Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeen avulla Turun yliopiston, Rauman kampuksen 1.–5. vuosikurssin käsityön aineenopettajaopiskelijoilta sekä eläkeläisiltä keväällä 2024. Yhteensä Webropol-kyselyyn vastasi 21 käsityön aineenopettajaopiskelijaa ja 154 eläkeläistä. Eläkeläisten suuren vastaus määrän vuoksi valitsimme heistä satunnaisella otannalla tarkempaan tarkasteluun 30.
Analysoimme ainoastaan avoimet kysymykset ja suljetut kysymykset jätimme tutkimuksen ulkopuolelle, sillä koimme ettei niillä ollut merkitystä tulosten kannalta. Käsittelimme analysoitavia kysymyksiä fenomenografisella analyysilla kategorisoiden vastaukset merkitysyksiköiden mukaisesti.
Tutkimuksessa esille nousseista tuloksista voidaan todeta, että käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ja eläkeläisten käsitöiden tekemisessä on todella vähän eroja, sillä molemmat kohdejoukot tekevät samanlaisia käsitöitä. Niin käsityön aineenopettajaopiskelijat kuin eläkeläiset tekevät käsitöitä siksi, että pitävät siitä ja se tuottaa iloa. Molemmilla kohdejoukoilla käsitöiden tekemisen merkitykseksi nousi hyvinvointi ja sen tärkeys.
Käsityön aineenopettajaopiskelijat ja eläkeläiset kokivat käsitöiden tukevan heidän henkistä hyvinvointiaan, mutta fyysisestä hyvinvoinnin tukemisesta oltiin eri mieltä. Eläkeläiset kokivat, että käsitöiden tekeminen tukee heidän fyysistä hyvinvointiaan. Käsityön aineenopettajaopiskelijat olivat taas sitä mieltä, ettei käsitöiden tekeminen tukenut heidän hyvinvointiaan. Molemmat kohdejoukot tekivät käsitöitä mieluummin yksin, sillä se oli mieluisampaa. Yksin tekemiseen vaikutti myös eläkeläisten kohdalla yksinäisyys. Yhdessä tekemisessä hyväksi puoleksi koettiin sosiaalistuminen, kun taas yksin tekemisessä oma rauha.
Tunteiden johdattelevuutta ei moni vastaaja ollut ajatellut aikaisemmin. Kuitenkin molemmat kohdejoukot kokivat, että tunteet johdattelivat käsitöiden tekemiseen. Negatiiviset tunteet oli helppo muuttaa käsitöiden tekemisen avulla positiiviseksi, kun taas positiiviset tunteet johdattelevat tekemään enemmän käsitöitä.