Käsitteiden ja intuitioiden välisen vastaavuussuhteen ongelma Immanuel Kantin mallissa empiirisestä kokemuksesta

Abstract

Käsittelen kandidaatintutkielmassani Immanuel Kantin mallia empiirisestä kokemuksesta sekä tätä mallia koskevaa problematiikkaa. Kantin mukaan kokemus maailmasta syntyy kahden mielemme kognitiivisen elementin eli intuitioiden ja käsitteiden välisestä vastaavuussuhteesta siten, että intuitiot antavat meille aistittavat objektit eli ilmentymät, kun taas käsitteet mahdollistavat niitä koskevan ajattelun.

Käsittelemäni ongelma koskee tätä intuitioiden ja käsitteiden välistä vastaavuussuhdetta. Ongelma syntyy siitä, että intuitioiden ja käsitteiden vaikuttaa täytyvän olla luonteeltaan samantyyppisiä asioita, jotta ne voisivat yhdessä muodostaa yhtenäisen kokemuksen. Kantille ne ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin erityyppisiä asioita: siinä, missä intuitiot saattavat meidät välittömällä tavalla tietoisiksi tietyistä yksittäisistä objekteista, ovat käsitteet puolestaan yleisiä ja välillisiä eli sellaisia, että ne representoivat ainoastaan objektien yleisiä piirteitä.

Käsittelen ratkaisuehdotuksena ongelmaan John McDowellin kantilaista konseptualismia, jonka mukaan kokemuksen sisältö on läpikotaisesti muodoltaan käsitteellinen. Sen vastaparina on nonkonseptualistinen Kant-tulkinta, jonka mukaan kokemuksen sisältöön liittyy myös ei-käsitteellinen elementti. Päädyn tutkielmassani johtopäätökseen, jonka mukaan McDowellin konseptualismi ei ole tyydyttävä ratkaisu erityisesti siitä syystä, että se vaikuttaa pakottavan meidät radikaaliin käsitteelliseen konstruktivismiin, jossa koko havaittava todellisuus pelkistetään omien käsitteidemme tuotteeksi. Toisaalta nonkonseptualistinen Kant-tulkinta ei myöskään ole käsiteltävän ongelman kannalta tyydyttävä näkemys, sillä vastaavuussuhteen ongelma syntyy pohjimmiltaan juuri siitä, että kokemukseen oletetaan sisältyvän sekä käsitteellinen että ei-käsitteellinen elementti. Niinpä loppupäätelmäni on, ettei ongelmaan ole löydettävissä tyydyttävää ratkaisua Kantin mallin viitekehyksessä. Vastaavuussuhteen ongelman kaltaisten käsitteiden, havaittavan maailman ja mielen välisiä suhteita koskevien kysymysten ratkaiseminen edellyttää siis Kantin mallin sijaan kokonaan toisenlaista teoreettista viitekehystä.

Tutkielmani ensisijaisena lähteenä on Kantin Puhtaan järjen kritiikki (2013), jossa Kant kaikista kokonaisvaltaisimmin esittelee oman tietoteoreettisen mallinsa. Toisena pääasiallisena lähteenä hyödynnän McDowellin teosta Mind and World (1994), jossa McDowell esittelee oman konseptualististen versionsa tai tulkintansa Kantin mallista.