Laivue 1920 – Suomen ensimmäinen laivastohanke ja valtion laivastopolitiikka hallitusohjelmissa 1918–1927
Mäkinen, Teemu (2024-05-29)
Laivue 1920 – Suomen ensimmäinen laivastohanke ja valtion laivastopolitiikka hallitusohjelmissa 1918–1927
(29.05.2024)
Lataukset:
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061855301
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061855301
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan itsenäisen Suomen laivaston ensimmäisen vuosikymmenen vaiheita ja Suomen hallitusten laivastopoliittisia linjauksia. Pyrkimyksenä on muodostaa kuva, minkälaisista lähtökohdista ja minkälaisten vaiheiden kautta Suomen tasavallan Rannikkolaivue eli tulevat Merivoimat luotiin turvaamaan nuoren valtion merialueiden suvereniteettia ja vuoden 1927 laivastolaki asetettiin. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan taustalla vallinneita olosuhteita ja kohdattuja haasteita, jotka ohjasivat tapahtumien kehityskulkua.
Tutkimus on tehty tutustumalla 15 vuosina 1917–1927 virassa olleen Suomen hallituksen hallitusohjelmiin ja etsimällä niistä puolustuspoliittisia kirjauksia. Näiden linjapuheiden perusteella on ollut tarkoitus muodostaa kuva, minkälaista laivastopolitiikkaa Suomi pyrki harjoittamaan itsenäisyyden ensimmäisenä vuosikymmenenä. Aineistoa on luettu ja analysoitu lähdekriittisin menetelmin, ja sen erikoispiirteet huomioitu saatua tietoa tulkittaessa. Metodikirjallisuutena tutkimuksen teossa on käytetty Jorma Kalelan teosta Historiantutkimus ja historia (2000).
Hallitusohjelmien lisäksi alkuperäisaineistona on käytetty rannikkopuolustuskomitean 1920–1926 mietintöjä Suomen laivaston kehittämisestä. Tutkimus nojaa huomattavasti aihetta sivuavaan tutkimuskirjallisuuteen, sillä alkuperäisaineisto osoittautui kykenemättömäksi vastaamaan tutkimuksen pääkysymykseen yksin.
Alkuperäisaineistosta, hallitusohjelmista, ei tutkimushypoteesista poiketen löytynyt laivastoa koskevia mainintoja, joten aineistoa käytettiin vastaamaan tutkimuskysymykseen ”miksi?” selittämällä tarkastellun ajanjakson päätöksiin vaikuttaneita olosuhteita.
Havaintojen pohjalta tehty päätelmä on, että vähävarainen Suomen tasavalta säästi sisäisesti pirstoutunutta kansaansa eheyttäessään puolustushankinnoista ja päätyi lopulta tilaamaan laivastolle vajavaisen laivueen, jonka ansiot osoittautuivat kaksijakoisiksi maan jouduttua sotaan. Kokematon ja valinnanvaraltaan rajoitettu valtio haparoi tehdessään ensimmäisiä suuren mittakaavan päätöksiään, mutta hankkeesta saatiin kuitenkin kokemusta myöhemmäksi.
Tutkimus on tehty tutustumalla 15 vuosina 1917–1927 virassa olleen Suomen hallituksen hallitusohjelmiin ja etsimällä niistä puolustuspoliittisia kirjauksia. Näiden linjapuheiden perusteella on ollut tarkoitus muodostaa kuva, minkälaista laivastopolitiikkaa Suomi pyrki harjoittamaan itsenäisyyden ensimmäisenä vuosikymmenenä. Aineistoa on luettu ja analysoitu lähdekriittisin menetelmin, ja sen erikoispiirteet huomioitu saatua tietoa tulkittaessa. Metodikirjallisuutena tutkimuksen teossa on käytetty Jorma Kalelan teosta Historiantutkimus ja historia (2000).
Hallitusohjelmien lisäksi alkuperäisaineistona on käytetty rannikkopuolustuskomitean 1920–1926 mietintöjä Suomen laivaston kehittämisestä. Tutkimus nojaa huomattavasti aihetta sivuavaan tutkimuskirjallisuuteen, sillä alkuperäisaineisto osoittautui kykenemättömäksi vastaamaan tutkimuksen pääkysymykseen yksin.
Alkuperäisaineistosta, hallitusohjelmista, ei tutkimushypoteesista poiketen löytynyt laivastoa koskevia mainintoja, joten aineistoa käytettiin vastaamaan tutkimuskysymykseen ”miksi?” selittämällä tarkastellun ajanjakson päätöksiin vaikuttaneita olosuhteita.
Havaintojen pohjalta tehty päätelmä on, että vähävarainen Suomen tasavalta säästi sisäisesti pirstoutunutta kansaansa eheyttäessään puolustushankinnoista ja päätyi lopulta tilaamaan laivastolle vajavaisen laivueen, jonka ansiot osoittautuivat kaksijakoisiksi maan jouduttua sotaan. Kokematon ja valinnanvaraltaan rajoitettu valtio haparoi tehdessään ensimmäisiä suuren mittakaavan päätöksiään, mutta hankkeesta saatiin kuitenkin kokemusta myöhemmäksi.