Sukupuolten kuvailu suomalaisten aapisten teksteissä eri vuosikymmenillä : Sisällönanalyysi Otavan aapisista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme suomalaisissa aapisissa esiintyvien hahmojen sukupuolten kuvailua laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, millä tavalla sukupuolta kuvailtiin aapisissa eri vuosikymmenillä ja löytää mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja niiden välillä. Sukupuoliteemaa on tutkittu todella laajasti, mutta sukupuolten kuvailua aapisissa on tutkittu pääosin opinnäytetöiden muodossa. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aapisella on rooli lapsen sukupuoli-identiteetin kehittymisessä. Tutkimuksessa on käytetty viittä Otavan kustantamaa aapista viideltä eri vuosikymmeneltä. Käytetyt aapiset olivat Veikon ja siskon aapiskirja (1930), Meidän lasten aapinen (1956), Aapinen (1972), Aapinen (1993) ja Seikkailujen aapinen (2014). Keräsimme aapisista aineiston, jota analysoimme seuraavien apukysymysten avulla: Millaisia ilmaisuja aapisessa on eri sukupuolten edustajien olemuksesta, kuten ulkonäöstä ja luonteesta? Miten eri sukupuolten edustajat eroavat toisistaan arkisina toimijoina? Millä tavalla sukupuolineutraalius on esitetty kirjassa hahmoina tai toimintana? Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että 1930–2010-luvun aapiset sisälsivät sukupuolirooleja ja –stereotypioita mukailevia ilmaisuja. Nämä ilmaisut kuvasivat feminiiniset hahmot hoivaroolissa ja kotia hoitamassa. Maskuliiniset hahmot kuvattiin huoltotehtävissä tai elantoa hankkimassa. Jokaisesta aapisesta löytyi enemmän sukupuolirooleja ja -stereotypioita mukailevia, kuin niistä poikkeavia kuvailuja. Kolmessa vanhimmassa aapisessa sukupuoliroolit ja -stereotypiat tulivat selkeämmin esille kuin kahdessa uusimmassa, joissa ne ilmenivät hienovaraisemmin. Kaikista tutkimistamme aapisista löytyi myös sukupuolineutraaleja hahmoja, mutta niitä esiintyi vain eläinten ja satuolentojen muodossa. Ainoana erona tästä oli Veikon ja siskon aapiskirjassa esiintyvät Varpuli ja Urpuli, joiden sukupuoli ei tullut ilmi kirjan tekstistä. Tällä tutkimuksella pyritään kannustamaan kasvatustieteilijöitä ja jo ammatissa työskenteleviä kasvattajia kriittiseen oppikirjatarkasteluun. Opettajan tulisi keskittyä ammatissaan syrjimättömään kieleen. Syrjimätön kieli on sellaista kieltä, joka on inklusiivista ja kunnioittaa kaikkien ihmisarvoa. Syrjimättömässä kielessä ei tule käyttää loukkaavia termejä, tehdä yleistyksiä tai edistää stereotypisointia.