Tundrahanhien muuttunut kevätmuutto ja havainnot Suomessa 2007–2023

Abstract

Tundrahanhen Euroopan alalajin (Anser albifrons albifrons) populaatio on kasvanut ja vahvistunut viime vuosikymmeninä, ja laji on hyötynyt maatalouden kehityksestä. Tämä pitkänmatkan muuttolintu talvehtii Länsi-Euroopassa ja lentää Suomen läpi Venäjän luoteisosien tundrille pesimään keväisin maalis-toukokuun aikana. Hanhet lentävät noin 3 000 km matkan, jonka aikana ne pysähtyvät ruokailemaan ja lepäämään sekä valmistautuvat pesintää varten täydentämällä energiavarastojaan. Hanhien muuttostrategiaa ohjaavat sisäiset tekijät, mutta myös ulkoiset tekijät, kuten ilmasto ja sää, vaikuttavat muuton ajankohtaan, kestoon ja muuton aikana tapahtuviin pysähdyksiin.

Kansalaishavaintojen avulla voidaan selvittää, milloin ja missä hanhet muuttomatkan aikana liikkuvat. Aineisto ei ole homogeenistä, mutta se antaa kattavan kuvan muuton spatiaalisuudesta ja ajoittumisesta. Kansalaishavainnot ovat helppo keino kerätä tietoa laajoilta alueilta, joiden tutkiminen muuten olisi vaikeaa samalla mittakaavalla. Tutkielmassani käytin Tiira -havaintopalveluun kerättyä dataa vuosilta 2007–2023 ja selvitin tundrahanhien määrän lisääntymistä sekä muuton ajoittumista ja sijoittumista. Aineisto osoitti, että havaintoja tehdään eniten teiden läheisyydessä ja väestötiheillä alueilla. Toisaalta on myös paikkoja, joissa muuttoreitti on selvä ja havaintoja tehdään alhaisesta asukasluvusta huolimatta. Ruokailevista tundrahanhista tehdään eniten havaintoja maaseutualueilla, mutta lentävistä tundrahanhista tehdään havaintoja myös kaupungeissa ja taajamissa. Tutkielmani tulosten mukaan tundrahanhien määrä Suomessa on moninkertaistunut kaikilla alueilla, mutta eniten hanhien määrä on kasvanut Lounais-Suomessa sekä Länsi- ja Sisä-Suomessa. Tundrahanhien päämuuttoreitti on kulkenut pitkään Suomen itärajalla, mutta aineisto osoitti, että etenkin Suomen länsirannikkoa pitkin kulkeva muuttoreitti on vakiintunut ja vahvistunut vuosien aikana. Peltoja ruokailualueinaan käyttävien hanhien määrän lisääntyessä lajia esiintyy yhä enemmän myös Sisä-Suomen pelto- ja järvialueilla.

The population of the European subspecies of the Greater White-fronted Goose (Anser albifrons albifrons) has grown and strengthened in recent decades, benefiting from agricultural development. This long-distance migratory bird winters in Western Europe and migrates through Finland to northwestern Russia to nest in spring (March to May). During their 3,000 km-long journey, they stop to eat, rest, and prepare for nesting by replenishing their energy reserves. The migration strategy of geese is driven by internal factors, but external factors such as climate and weather also affect the timing, duration, and stopover sites during migration.

Citizen observations can help determine when and where geese stop along their migration route. The data is not homogeneous, but it provides a comprehensive picture of the spatial and temporal aspects of migration. Citizen observations offer an easy way to collect data from large areas that would otherwise be difficult to study at the same scale. In my thesis, I used data collected from the Tiira observation service (2007–2023) to investigate the increase in goose numbers, as well as the timing and locations of migration. The data showed that most observations are made near roads and in densely populated areas. However, there are also places where Greater White-fronted Geese are observed despite low human populations, indicating a clear migration route. Greater White-fronted Geese are mostly observed in rural areas, but flying geese are also seen in cities and urban areas. According to my thesis results, the number of Greater White-fronted Geese in Finland has multiplied in all regions, with the most significant increases in southwestern and western Finland, and Inner Finland. The main migration route of Greater White-fronted Geese has traditionally been along Finland's eastern border, but the data show that a route along the west coast has become established over the years. As more geese use fields as foraging grounds, the species is increasingly found in the field and lake areas of Inner Finland.