Combating Online Trafficking in Human Beings with the help of Technology: Socio-Legal Perspectives on Improving the Implementation of the Palermo Protocol

Abstract

Trafficking in human beings is a serious crime, and it can also be challenging to identify the victims of it. Unfortunately, human trafficking is also a profitable business, particularly in the internet age: human traffickers have found new market platforms, while anti-trafficking forces are struggling with both the crime detection and the identification of its victims. This thesis focuses specifically on the fight against trafficking that takes place online and the online sexual exploitation. In terms of technology-assisted responses to trafficking in human beings, artificial intelligence and open-source intelligence have been selected as the most relevant tools in this thesis.

This thesis addresses human trafficking from both a legal and a societal perspective: it seeks to tell its reader the purpose of the legal instruments that are specifically designed to combat this challenging and multi-dimensional crime. On the other hand, this research also questions the adequacy of these legal instruments and looks at the fight against human trafficking from the point of view of responsibility of the various international actors. Above all, this thesis identifies the societal challenges involved in combating trafficking in human beings when there are multiple actors with competing interests on the international field.

This thesis is socio-legal, and the problems presented are approached from a multidisciplinary perspective. The method is hermeneutics. The research begins with an introduction to the legal framework, followed by a more detailed focus on the potential of artificial intelligence and open-source intelligence in the fight against human trafficking, using examples. In addition, the thesis will delve into the Palermo Protocol and the challenges and opportunities it presents from the perspective of the subject of the thesis. Finally, the responsibilities and approaches of states, companies, and international organizations in the fight against trafficking in human beings, are examined.

The conclusion of this thesis is that the Palermo Protocol in itself is not sufficient to combat trafficking in human beings globally: much depends on how states implement it into their national legislation. Artificial intelligence and open-source intelligence could offer good opportunities to fight trafficking more effectively, provided that ethical aspects are considered. International actors – states, companies and international organizations – have responsibilities and different possibilities to effectively combat trafficking, but holding a particular actor accountable can be challenging in the light of current regulation. International law offers the clearest possibilities for holding state parties to the Palermo Protocol accountable. States must adequately implement anti-trafficking legislation into their national law. However, the Internet environment poses challenges for states in understanding where trafficking offences can be considered to have taken place. Internet companies, for their part, can be considered as silently complicit in human trafficking that has been occurring on their platforms and when the company has not taken active steps to prevent it. The role of international organizations as monitoring organs is also recognized as a possibility.

Ihmiskauppa on laaja-alainen sekä vakava rikos, ja ihmiskaupan uhreja voi olla myös haastavaa tunnistaa. Ihmiskauppa on valitettavasti myös tuottoisa bisnes ja etenkin internetin aikakaudella ihmiskauppaajat ovat löytäneet uusien markkina-alustojen pariin, kun taas ihmiskauppaa torjuvat tahot kampailevat edelleen niin itse rikoksen kuin sen uhrien tunnistamisen kanssa. Tämä tutkielma keskittyy nimenomaan verkkoympäristössä tapahtuvaan seksiperäiseen ihmiskauppaan ja sen torjumiseen. Ihmiskaupan teknologia-avusteisen torjumisen kannalta merkittävimmiksi työkaluiksi on tässä tutkielmassa valittu tekoäly sekä avointen lähteiden tiedustelu.

Tämä tutkielma käsittelee ihmiskauppaa niin oikeudellisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta: se pyrkii avaamaan lukijalle niiden oikeudellisten instrumenttien tarkoitusta, jotka on nimenomaan luotu torjumaan tätä haastavaa ja moniulotteista rikosta. Toisaalta tämä tutkielma myös kyseenalaistaa näiden oikeudellisten instrumenttien riittävyyden ja se tarkastelee ihmiskaupan torjuntaa myös eri kansainvälisten toimijoiden vastuun näkökulmasta. Tämä tutkielma tunnistaa ennen kaikkea ihmiskaupan torjumiseen liittyvät yhteiskunnalliset haasteet, kun kansainvälisellä kentällä on useita toimijoita, joiden intressit kilpailevat keskenään.

Tutkielma on oikeussosiologinen ja ongelmia lähestytään monitieteellisesti. Metodina on hermeneutiikka. Tutkielma alkaa oikeudellisen viitekehyksen esittelyllä, jonka jälkeen keskitytään tarkemmin tekoälyn sekä avointen lähteiden tiedustelun tuomiin mahdollisuuksiin ihmiskaupan torjunnassa esimerkkien avulla. Lisäksi tutkielmassa syvennytään Palermon pöytäkirjaan ja siinä piileviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin tutkielman aiheen näkökulmasta. Lopuksi tarkastellaan valtioiden, yritysten ja kansainvälisten järjestöjen vastuuta ja lähestymistapoja ihmiskaupan torjuntaan.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että Palermon pöytäkirja ei itsessään ole riittävä torjumaan ihmiskauppaa maailmanlaajuisesti: paljon on kiinni siitä, miten valtiot sen implementoivat osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tekoäly sekä avointen lähteiden tiedustelu voisivat tarjota hyviä mahdollisuuksia ihmiskaupan tehokkaammassa torjumisessa, mikäli eettiset ongelmat on otettu huomioon. Kansainvälisillä toimijoilla, valtioilla, yrityksillä sekä järjestöillä, on vastuu sekä erilaisia mahdollisuuksia ihmiskaupan tehokkaassa torjumisessa, mutta tietyn toimijan vastuuseen asettaminen voi olla haasteellista nykyisen sääntelyn valossa. Kansainvälinen oikeus tarjoaa selkeimmät mahdollisuudet niiden valtioiden vastuuseen asettamiselle, jotka ovat Palermon pöytäkirjan osapuolia. Valtioiden tulee riittävissä määrin implementoida ihmiskaupan torjuntaan liittyviä säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Internet-ympäristö asettaa valtioille kuitenkin haasteita sen ymmärtämisessä, missä valtiossa ihmiskaupparikosten voidaan katsoa tapahtuneen. Internet-yritykset puolestaan voidaan katsoa hiljaisiksi rikoskumppaneiksi tapauksissa, joissa alustalla on ollut mahdollista harjoittaa ihmiskauppaa eikä tämä yritys ole ryhtynyt aktiivisiin toimiin tämän estämiseksi. Mahdollisuutena nähdään myös kansainvälisten järjestöjen rooli valvovana elimenä.