Resurssit aikuisilla turvapaikanhakijoilla Euroopassa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Lammi, Markus (2024-06-04)
Resurssit aikuisilla turvapaikanhakijoilla Euroopassa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
(04.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062055912
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062055912
Tiivistelmä
Stevan Hobfollin (2001) resurssien säilyttämisteorian mukaan resurssit ovat asioita, joita tavoitellaan (esimerkiksi työpaikka, ystävät) tai joilla on välineellistä arvoa (kuten raha). Teorian mukaan resurssien menettäminen tai epäonnistuminen niiden hankinnassa aiheuttaa stressiä ja sen myötä heikentää koettua hyvinvointia. Uusia resursseja hankkimalla pystyy osittain kompensoimaan aiempia menetyksiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten resurssien menetys, uusien hankkiminen sekä esteet resurssien hankinnassa näkyvät turvapaikanhakijoiden elämässä turvapaikkaprosessin odotusaikana.
Tutkimuksen menetelmä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Lähdeaineistoon valikoitui 16 vertaisarvioitua artikkelia, jotka on haettu Academic search premier -tietokannasta vuosilta 2000–2020. Artikkelit perustuvat haastatteluaineistoihin, joissa on tutkittu 235 turvapaikanhakijaa kahdeksassa maassa. Lähdeaineisto on luokiteltu teoriaohjaavan sisällönanalyysin
avulla. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Delmot Ryanin ja kumppaneiden (2008) kehittelemää resurssimallia, joka pohjautuu Stevan Hobfollin (2001) resurssien säilyttämisteoriaan.
Työn tutkimuskohteena ovat aineistossa esiintyvät kuvaukset resursseista sekä niiden dynamiikasta. Työssä tutkitaan, millaisia henkilökohtaisia (esimerkiksi voimavarat, terveys), materiaalisia (esimerkiksi työ, asuminen), sosiaalisia ja kulttuurisia (kielitaito, tavat) resursseja on aineistosta tunnistettavissa sekä miten resurssien menetys, hankinta sekä hankinnan esteet ilmenevät niiden kautta.
Aineiston perusteella turvapaikanhakijoiden odotusvaihe näyttäytyi rajoitusten tilana, jossa oli vaikea löytää merkityksellistä tekemistä ja hyvinvointia tukevia sosiaalisia suhteita. Nämä seikat sekä epävarmuus prosessin lopputuloksesta heikensivät turvapaikanhakijoiden hyvinvointia ja vaikeuttivat uusien resurssien hankintaa. Olosuhteiden parantaminen oli vaikeaa, koska resurssien niukkuus vaikeutti uusien resurssien hankintaa. Vastikkeettoman rahan vastaanottaminen aiheutti ristiriitaisia tunteita, koska monet olivat tottuneet elättämään itsensä. Monet kokivat, ettei heille ollut paikkaa yhteiskunnassa, ja tunsivat itsensä muita huonommiksi.
Aineiston perusteella kielitaito ja vapaaehtoistyö näyttäytyivät merkittävinä hyvinvoinnin lähteinä. Erityisesti vapaaehtoistyötä voisi luonnehtia avainresurssiksi, koska se lisäsi hyvinvointia usealla osa-alueella. Se käynnisti myönteisen kehän, joka mahdollisti uusien resurssien hankinnan. Tämä helpotti aiempien menetysten sekä turvapaikkaprosessin odotusvaiheen tuomaa stressiä. Tutkimuksen löydösten perusteella voi suositella, että kaikille turvapaikanhakijoille järjestettäisiin mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä, kykyjensä ja voimavarojensa mukaisesti.
Tutkimuksen menetelmä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Lähdeaineistoon valikoitui 16 vertaisarvioitua artikkelia, jotka on haettu Academic search premier -tietokannasta vuosilta 2000–2020. Artikkelit perustuvat haastatteluaineistoihin, joissa on tutkittu 235 turvapaikanhakijaa kahdeksassa maassa. Lähdeaineisto on luokiteltu teoriaohjaavan sisällönanalyysin
avulla. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Delmot Ryanin ja kumppaneiden (2008) kehittelemää resurssimallia, joka pohjautuu Stevan Hobfollin (2001) resurssien säilyttämisteoriaan.
Työn tutkimuskohteena ovat aineistossa esiintyvät kuvaukset resursseista sekä niiden dynamiikasta. Työssä tutkitaan, millaisia henkilökohtaisia (esimerkiksi voimavarat, terveys), materiaalisia (esimerkiksi työ, asuminen), sosiaalisia ja kulttuurisia (kielitaito, tavat) resursseja on aineistosta tunnistettavissa sekä miten resurssien menetys, hankinta sekä hankinnan esteet ilmenevät niiden kautta.
Aineiston perusteella turvapaikanhakijoiden odotusvaihe näyttäytyi rajoitusten tilana, jossa oli vaikea löytää merkityksellistä tekemistä ja hyvinvointia tukevia sosiaalisia suhteita. Nämä seikat sekä epävarmuus prosessin lopputuloksesta heikensivät turvapaikanhakijoiden hyvinvointia ja vaikeuttivat uusien resurssien hankintaa. Olosuhteiden parantaminen oli vaikeaa, koska resurssien niukkuus vaikeutti uusien resurssien hankintaa. Vastikkeettoman rahan vastaanottaminen aiheutti ristiriitaisia tunteita, koska monet olivat tottuneet elättämään itsensä. Monet kokivat, ettei heille ollut paikkaa yhteiskunnassa, ja tunsivat itsensä muita huonommiksi.
Aineiston perusteella kielitaito ja vapaaehtoistyö näyttäytyivät merkittävinä hyvinvoinnin lähteinä. Erityisesti vapaaehtoistyötä voisi luonnehtia avainresurssiksi, koska se lisäsi hyvinvointia usealla osa-alueella. Se käynnisti myönteisen kehän, joka mahdollisti uusien resurssien hankinnan. Tämä helpotti aiempien menetysten sekä turvapaikkaprosessin odotusvaiheen tuomaa stressiä. Tutkimuksen löydösten perusteella voi suositella, että kaikille turvapaikanhakijoille järjestettäisiin mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä, kykyjensä ja voimavarojensa mukaisesti.