How does ESG reporting affect investment decisions by financial institutions? : A case study on the impacts of CSRD and SFDR on the food industry

Abstract

Sustainability reporting is undergoing a fundamental change with new regulatory requirements implemented by the European Union. The Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) which came into force in 2024, will significantly influence the sustainability reporting processes of both companies and financial institutions. This Directive introduces new reporting obligations that will progressively apply to companies of varying sizes over the coming years, putting a strain on the reporting obligations of smaller firms. Alongside the Sustainable Finance Disclosure Regulation (SFDR), the CSRD is essential in driving the financing of the green transition.

The thesis was conducted as a case study for the Finnish food and dairy company Valio where the main research question seeks to analyse the ESG factors affecting investment decisions by financial institutions. The aim was approached by examining the relevant sustainability risks and aspects in the food industry from a financier’s perspective. The shift from voluntary to mandatory sustainability reporting reflects how sustainability reporting is increasingly integrated with financial analysis. Prior research found evidence on the lack of transparency, reliability and comparability in the current sustainability reporting landscape. Investors have criticized the high degree of subjectivity in sustainability reports, hindering the ability to make informed decisions. The theoretical framework of this study is based on previously established sustainability directives and their demonstrated impacts within the food industry.

The methodology used in this research is a qualitative assessment of six semi-structured interviews. For the purpose of this study, the data was collected by anonymously interviewing ESG professionals working in the financial sector from different financial institutions. Consequently, recordings were transcribed using Microsoft Teams and the UTU Transcribe Service. The processed data was then divided into three main themes based on the research questions and interview answers: sustainable finance and auditing, sustainability in the agri-food sector and ESG-based financing.

The study yielded several findings. First, the supply chains of food companies are critical to food security and their sustainability performance. Second, financial institutions tend to rely on climate-related indicators when establishing financing terms because they are currently the most reliable. Third, behavioural changes in consumer preferences pose risks to the food industry that may affect the future cash flows of food companies. Finally, financial institutions continue to value the risk/return ratio of green projects. Companies must prove that sustainability targets are realistically achievable to receive financing.

Vastuullisuusraportointi on murroksessa, kun Euroopan Unioni on ottanut käyttöön uusia sääntelyvaatimuksia. Vuonna 2024 voimaan tullut yritysten kestävän kehityksen raportointia koskeva direktiivi (CSRD) vaikuttaa merkittävästi sekä yritysten että rahoituslaitosten kestävän kehityksen raportointiprosesseihin. Direktiivillä otetaan käyttöön uusia raportointivelvoitteita, joita sovelletaan asteittain erikokoisiin yrityksiin tulevina vuosina, mikä rasittaa pienempien yritysten raportointivelvoitteita. Kestävän rahoituksen julkistamista koskevan asetuksen (SFDR) ohella CSRD on olennainen tekijä vihreän siirtymävaiheen rahoituksen edistämisessä.

Tutkielma on toteutettu tapaustutkimuksena suomalaiselle elintarvike- ja meijerialan yritykselle Valiolle, jonka tutkimuskysymyksenä on selvittää rahoituslaitosten sijoituspäätöksiin vaikuttavia ESG-tekijöitä. Tavoitetta lähestyttiin tarkastelemalla elintarviketeollisuuteen liittyviä kestävyysriskejä ja -näkökohtia rahoittajan näkökulmasta. Siirtyminen vapaaehtoisesta kestävyysraportoinnista pakolliseen kestävyysraportointiin on osoitus siitä, että kestävyysraportointi on yhä enemmän integroitunut taloudelliseen analyysiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä avoimuuden, luotettavuuden ja vertailukelpoisuuden puutteesta nykyisessä kestävän kehityksen raportoinnissa. Sijoittajat ovat kritisoineet kestävyysraporttien korkeaa subjektiivisuutta, joka hankaloittaa tietoon perustuvien päätösten tekemistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu aikaisemmin luotuihin kestävän kehityksen direktiiveihin ja niiden havaittuihin vaikutuksiin elintarvikealalla.

Tutkimuksen metodologiassa on käytetty laadullista tutkimusmenetelmää, joka koostuu kuudesta puolistrukturoidusta haastattelusta. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla nimettömästi eri rahoituslaitosten ESG-ammattilaisia, jotka työskentelevät rahoitusalalla. Tämän jälkeen nauhoitukset litteroitiin Microsoft Teamsin ja UTU Transcribe -palvelun avulla. Käsitelty aineisto on jaettu kolmeen pääteemaan tutkimuskysymysten ja haastatteluvastausten perusteella: kestävä rahoitus ja tilintarkastus, kestävä kehitys maatalous- ja elintarvikealalla ja ESG perusteinen rahoitus.

Tutkimuksesta saatiin useita havaintoja. Ensinnäkin elintarvikeyritysten toimitusketjut ovat kriittisiä elintarviketurvan ja niiden kestävän kehityksen suorituskyvyn kannalta. Toiseksi rahoituslaitokset sitovat rahoitusehtonsa yleensä ilmastoon liittyviin indikaattoreihin, koska niitä pidetään tällä hetkellä luotettavimpina. Kolmanneksi kuluttajakäyttäytymisen muutokset aiheuttavat elintarviketeollisuudelle riskejä, jotka voivat vaikuttaa elintarvikeyritysten tuleviin kassavirtoihin. Lisäksi rahoituslaitokset arvostavat yhä ympäristöystävällisten hankkeiden riski-tuottosuhdetta. Yritysten on osoitettava, että niiden kestävyystavoitteet ovat realistisesti saavutettavissa saadakseen rahoitusta.