Vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen ja sukupuolitaudin tarttuminen : Asianosaisen suostumus
Koivunen, Mari (2024-06-12)
Vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen ja sukupuolitaudin tarttuminen : Asianosaisen suostumus
(12.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457653
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457653
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, voiko asianosainen antaa pätevän suostumuksen vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaikka hänelle tarttuisi sukupuolitauti. Tutkielma on rajattu koskemaan sellaisia seksuaalisen kanssakäymisen tilanteita, joihin asianosainen on antanut vapaaehtoisen suostumuksensa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden nojalla eikä nykyisen rikoslain (RL 38/1889) 20 luvun säännösten mukaisia vapaaehtoisuutta rajoittavia elementtejä ole mukana. Lisäksi asianosainen on tietoinen taudinkantajan sukupuolitaudista ennen seksuaalista kanssakäymistä.
Tutkimuskysymyksen mukaista suostumusta ei ole löydettävissä Suomen rikoslaista. Jotta tutkimuskysymykseen voidaan vastata, tutkielmassa tarkastellaan oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden kautta seksuaalista itsemääräämisoikeutta, suostumusta ja riskinottoa. Teon aiheuttaman vamman vakavuus vaikuttaa merkittävästi suostumuksen pätevyyden arviointiin. Sukupuolitautien aiheuttamat vammat selvitetään tarkastelemalla Suomen yleisimpien sukupuolitautien aiheuttamia seurauksia ja luokitellaan ne samojen teemojen alle, joiden kautta korkein oikeus on arvioinut HIV-infektion aiheuttamien seurauksien vakavuutta.
Ruotsin, Norjan ja Tanskan rikoslainsäädännössä on olemassa suostumussäännös ja tutkielmassa nostetaan esille muiden maiden käytäntöä tarvittavissa määrin. Suomen voimassa olevaa oikeutta ja sisältöä analysoidaan lainopin keinoin. Vertailevaa metodia käytetään analysoidessa muiden maiden lainsäädäntöä sekä sukupuolitautien aiheuttamia vammoja. Lopuksi esitetään de lege ferenda -suosituksia mahdollisia lainvalmistelutöitä varten.
Tutkielmasta ilmenee, että Suomessa nykyinen oikeuskäytäntö asianosaisen antaman suostumuksen oikeudellisesta asemasta on ongelmallinen, koska suostumuksellisena alkanut teko, voi muuttua sukupuolitaudin tarttumisen ja taudin aiheuttamien seurauksien myötä pätemättömäksi. Jokaisen tutkielmassa tarkastellun sukupuolitaudin vammat voidaan luokitella vakaviksi, mikäli tautia ei hoideta. Näin ollen, asianosaisen antama suostumus olisi pätemätön. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen ja lopputuloksena ehdotetaankin, että suostumuksesta, sukupuolitaudin tarttumiseen liittyen, säädettäisiin oikeuttamis- tai vastuuvapausperuste.
Tutkimuskysymyksen mukaista suostumusta ei ole löydettävissä Suomen rikoslaista. Jotta tutkimuskysymykseen voidaan vastata, tutkielmassa tarkastellaan oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden kautta seksuaalista itsemääräämisoikeutta, suostumusta ja riskinottoa. Teon aiheuttaman vamman vakavuus vaikuttaa merkittävästi suostumuksen pätevyyden arviointiin. Sukupuolitautien aiheuttamat vammat selvitetään tarkastelemalla Suomen yleisimpien sukupuolitautien aiheuttamia seurauksia ja luokitellaan ne samojen teemojen alle, joiden kautta korkein oikeus on arvioinut HIV-infektion aiheuttamien seurauksien vakavuutta.
Ruotsin, Norjan ja Tanskan rikoslainsäädännössä on olemassa suostumussäännös ja tutkielmassa nostetaan esille muiden maiden käytäntöä tarvittavissa määrin. Suomen voimassa olevaa oikeutta ja sisältöä analysoidaan lainopin keinoin. Vertailevaa metodia käytetään analysoidessa muiden maiden lainsäädäntöä sekä sukupuolitautien aiheuttamia vammoja. Lopuksi esitetään de lege ferenda -suosituksia mahdollisia lainvalmistelutöitä varten.
Tutkielmasta ilmenee, että Suomessa nykyinen oikeuskäytäntö asianosaisen antaman suostumuksen oikeudellisesta asemasta on ongelmallinen, koska suostumuksellisena alkanut teko, voi muuttua sukupuolitaudin tarttumisen ja taudin aiheuttamien seurauksien myötä pätemättömäksi. Jokaisen tutkielmassa tarkastellun sukupuolitaudin vammat voidaan luokitella vakaviksi, mikäli tautia ei hoideta. Näin ollen, asianosaisen antama suostumus olisi pätemätön. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen ja lopputuloksena ehdotetaankin, että suostumuksesta, sukupuolitaudin tarttumiseen liittyen, säädettäisiin oikeuttamis- tai vastuuvapausperuste.