Traumaperäinen stressihäiriö ja muisti

Abstract

Traumaperäinen stressihäiriö (engl. posttraumatic stress disorder, PTSD) on vakava mielenterveyshäiriö, joka voi kehittyä kenelle tahansa, joka on kokenut jonkin traumaattisen tapahtuman. PTSD syntyy elimistön stressivasteen ja psykologisten prosessien yhteisvaikutuksesta. Oireet ovat laaja-alaisia, fysiologisia ja psykologisia, ja ne voivat pahimmillaan heikentää merkittävästi selviytymistä normaalissa arjessa ja kognitiivisissa toiminnoissa. PTSD:ssä elimistö on jatkuvassa stressitilassa, ja stressinsäätelyverkoston toiminnassa on häiriöitä. Näihin kuuluvat häiriöt mm. HPA-akselin toiminnassa ja serotoniinisignaloinnissa, ja lisäksi PTSD:hen on liitetty katekoliamiinien korkeat pitoisuudet. PTSD:hen liittyy myös aivofysiologisia muutoksia, kuten pienempi hippokampuksen tilavuus ja heikentyneet yhteydet aivojen eri osien välillä. PTSD:hen liittyvien neurobiologisten muutosten ymmärtäminen on tärkeää tehokkaiden hoitomenetelmien kehittämiseksi, jotta PTSD-potilaiden elämänlaatua voidaan parantaa ja heidän selviytymismahdollisuuksiaan parantaa. PTSD diagnosoidaan kliinisen haastattelun perusteella, ja erotusdiagnostiikka esimerkiksi yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä on tärkeää. Hoitomenetelmistä yleisin on psykoterapia, mutta myös lääkkeitä käytetään PTSD:n hoidossa jonkin verran. Joillekin potilaille yhdistelmähoito on tehokkain. Muisti on keskeinen tekijä PTSD:ssä, sillä moni oire liittyy erityisesti muistin toimintaan. PTSD:ssä potilas voi kokea takaumia traumaattisesta kokemuksesta tai hänen voi olla vaikeaa muistaa trauman yksityiskohtia. PTSD:n ja muistin välinen yhteys on tärkeä tutkimuskohde. PTSD-potilaat kärsivät lyhyt- ja pitkäkestoisen muistin heikentymisestä, erityisesti episodisessa ja verbaalisessa muistissa. Muistihäiriöt voivat liittyä aivojen rakenteellisiin muutoksiin, kuten hippokampuksen vaurioihin. Myös aivokuoren ja pihtipoimun toiminnan ongelmat sekä HPA-akselin ja serotoniinisignaloinnin häiriöt vaikuttavat muistiin. PTSD aiheuttaa lähes aina myös unihäiriöitä, jotka voivat heikentää muistitoimintoja.