Pilottitutkimus: Ole läsnä lapsellesi -ohjelman vaikutus vanhemman minäpystyvyyteen
Miettinen, Jenna (2024-06-12)
Pilottitutkimus: Ole läsnä lapsellesi -ohjelman vaikutus vanhemman minäpystyvyyteen
Miettinen, Jenna
(12.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062859818
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062859818
Tiivistelmä
Vanhemman minäpystyvyyden, eli vanhemman käsityksen omasta kyvystään toimia vanhempana, on voitu osoittaa olevan merkityksellinen tekijä sekä vanhemman että lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vanhemman minäpystyvyyttä ja vanhemmuustaitoja pyritään lisäämään vanhemmuusohjelmien avulla. Nykyiset vanhemmuusohjelmat ovat pääasiassa kasvokkain toteutettavia ryhmäinterventioita. Haasteena näissä on heikko saatavuus, matala suoritusprosentti sekä terveydenhuollon heikot resurssit toteuttaa ohjelmia. Ratkaisuksi on kehitetty digitaalisia vanhemmuusohjelmia, jotka eivät vaadi sitoutumista tiettyyn aikaan tai paikkaan ja jotka ovat mahdollisesti kustannustehokkaampia. Ennaltaehkäisyyn painottuvat universaalit, kaikille tarkoitetut ohjelmat, mahdollistavat varhaisen puuttumisen ennen perheen ongelmien ilmenemistä.
Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen universaalin digitaalisen Ole läsnä lapsellesi -vanhemmuusohjelman vaikutusta kolmevuotiaiden lasten vanhempien minäpystyvyyteen. Ole läsnä lapsellesi -ohjelma on osa tutkimuskeskuksen Voimaperheet-hanketta. Lisäksi tarkastellaan vanhemman tyytyväisyyttä ohjelmaan sekä tyytyväisyyden yhteyttä minäpystyvyyden muutokseen.
Tutkimus toteutettiin satunnaistettua kontrolliasetelmaa käyttäen. Tutkittavat arvottiin interventio- ja jonoryhmiin. Aineisto kerättiin helmikuun 2020 ja lokakuun 2020 välillä Siun soten ja Turun alueen 3-vuotiaiden lasten vanhemmilta. Ole läsnä lapsellesi -ohjelma oli interventioryhmän käytössä kolme viikkoa, jonka aikana he saivat omassa tahdissa suorittaa ohjelman. Jonoryhmälle ilmoitettiin, että he saavat intervention käyttöönsä viiden viikon kuluttua vastattuaan seurantakyselyyn. Analyyseihin otettiin mukaan 40 tutkittavaa (interventioryhmä n = 14 ja jonoryhmä n = 26), jotka olivat täyttäneet seurantakyselyn.
Vanhemman minäpystyvyyttä arvioitiin suomalaiseen aineistoon validoidulla versiolla Self-efficacy of the parenting task index toddlers scale -mittarista (SEPTI-TS). Tyytyväisyyttä arvioitiin tämän tutkimuksen käyttöön kehitetyllä palautekyselyllä. Vanhemman minäpystyvyydessä tapahtunutta muutosta analysoitiin Wilcoxonin ja Mann-Whitneyn testeillä. Tyytyväisyyden ja minäpystyvyydessä tapahtuneen muutoksen yhteyttä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla.
Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa vanhemman minäpystyvyyden muutoksessa interventio- ja jonoryhmän välillä. Interventioryhmässä ei saatu tilastollisesti merkitsevää muutosta minäpystyvyyden kokonaispistemäärässä eikä minkään yksittäisen minäpystyvyyden osa-alueen kohdalla. 85 % vanhemmista oli tyytyväisiä Ole läsnä lapsellesi -ohjelmaan. Tyytyväisyyden ja minäpystyvyyden muutoksen välillä saatiin keskinkertainen positiivinen korrelaatio (r = .39). Tulos viittaa siihen, että vanhemmat, joiden minäpystyvyys parani, olivat tyytyväisempiä ohjelmaan kuin vanhemmat, joiden minäpystyvyys heikkeni tai pysyi samana.
Ohjelmaan osallistuneiden vanhempien jo valmiiksi hyvä minäpystyvyys ja vanhempien yleisesti korkea koulutusaste saattoivat vaikuttaa siihen, että ohjelmassa esitetyt tiedot eivät tuoneet tutkittaville paljoakaan uutta tietoa ja tilastollisesti merkitsevät tulokset jäivät havaitsematta. Tulevaisuudessa ohjelmaa tulisi tutkia heterogeenisemmällä ja suuremmalla otoksella, jotta saataisiin tarkempaa tietoa ohjelman mahdollisesta vaikuttavuudesta.
Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen universaalin digitaalisen Ole läsnä lapsellesi -vanhemmuusohjelman vaikutusta kolmevuotiaiden lasten vanhempien minäpystyvyyteen. Ole läsnä lapsellesi -ohjelma on osa tutkimuskeskuksen Voimaperheet-hanketta. Lisäksi tarkastellaan vanhemman tyytyväisyyttä ohjelmaan sekä tyytyväisyyden yhteyttä minäpystyvyyden muutokseen.
Tutkimus toteutettiin satunnaistettua kontrolliasetelmaa käyttäen. Tutkittavat arvottiin interventio- ja jonoryhmiin. Aineisto kerättiin helmikuun 2020 ja lokakuun 2020 välillä Siun soten ja Turun alueen 3-vuotiaiden lasten vanhemmilta. Ole läsnä lapsellesi -ohjelma oli interventioryhmän käytössä kolme viikkoa, jonka aikana he saivat omassa tahdissa suorittaa ohjelman. Jonoryhmälle ilmoitettiin, että he saavat intervention käyttöönsä viiden viikon kuluttua vastattuaan seurantakyselyyn. Analyyseihin otettiin mukaan 40 tutkittavaa (interventioryhmä n = 14 ja jonoryhmä n = 26), jotka olivat täyttäneet seurantakyselyn.
Vanhemman minäpystyvyyttä arvioitiin suomalaiseen aineistoon validoidulla versiolla Self-efficacy of the parenting task index toddlers scale -mittarista (SEPTI-TS). Tyytyväisyyttä arvioitiin tämän tutkimuksen käyttöön kehitetyllä palautekyselyllä. Vanhemman minäpystyvyydessä tapahtunutta muutosta analysoitiin Wilcoxonin ja Mann-Whitneyn testeillä. Tyytyväisyyden ja minäpystyvyydessä tapahtuneen muutoksen yhteyttä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla.
Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa vanhemman minäpystyvyyden muutoksessa interventio- ja jonoryhmän välillä. Interventioryhmässä ei saatu tilastollisesti merkitsevää muutosta minäpystyvyyden kokonaispistemäärässä eikä minkään yksittäisen minäpystyvyyden osa-alueen kohdalla. 85 % vanhemmista oli tyytyväisiä Ole läsnä lapsellesi -ohjelmaan. Tyytyväisyyden ja minäpystyvyyden muutoksen välillä saatiin keskinkertainen positiivinen korrelaatio (r = .39). Tulos viittaa siihen, että vanhemmat, joiden minäpystyvyys parani, olivat tyytyväisempiä ohjelmaan kuin vanhemmat, joiden minäpystyvyys heikkeni tai pysyi samana.
Ohjelmaan osallistuneiden vanhempien jo valmiiksi hyvä minäpystyvyys ja vanhempien yleisesti korkea koulutusaste saattoivat vaikuttaa siihen, että ohjelmassa esitetyt tiedot eivät tuoneet tutkittaville paljoakaan uutta tietoa ja tilastollisesti merkitsevät tulokset jäivät havaitsematta. Tulevaisuudessa ohjelmaa tulisi tutkia heterogeenisemmällä ja suuremmalla otoksella, jotta saataisiin tarkempaa tietoa ohjelman mahdollisesta vaikuttavuudesta.