Polyfenolien synteettiset polymerisaatio- ja stabilointimenetelmät
Hakamäki, Justus (2024-06-29)
Polyfenolien synteettiset polymerisaatio- ja stabilointimenetelmät
Hakamäki, Justus
(29.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024072561846
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024072561846
Tiivistelmä
Polyfenolit ovat kaikissa kasvilajeissa ja niiden kaikissa osissa esiintyvä laaja erikoistuneiden
metaboliittien ryhmä yhdisteitä, joita on tunnistettu tuhansia erilaisia. Viimeisen vuosikymmenen aikana
polyfenolit ovat olleet tutkimuksen mielenkiinnon kohteena, sillä niillä on paljon terveyttä edistäviä
ominaisuuksia. Polyfenoleilla on havaittu esimerkiksi syöpää, Alzheimeria ja diabetesta ehkäiseviä sekä
hoitavia vaikutuksia.
Polyfenolien hyötykäytölle on ilmaantunut myös haasteita, joista suurin on niiden osittainen
epästabiilisuus. Rakenteesta riippuen, ne voivat hapettua tai hajota altistuessaan esimerkiksi valolle,
lämmölle, hapelle tai metalli-ioneille. Polyfenoleja voidaan stabiloida polymerisoimalla niitä joko
itsensä tai jonkin toisen linkkeriyksikön kanssa. Tällöin niistä voi tulla paitsi pysyvämpiä niin myös
lääketieteellisesti aktiivisempia.
Erilaisia synteettisiä polyfenolien polymerisaatiotekniikoita ovat esimerkiksi
vaiheittaiskasvupolymerisaatiot, joissa polyfenolimonomeerejä kiinnitetään yksitellen toisiinsa
kondensaatioreaktiolla käyttäen esimerkiksi aldehydiä linkkerinä ja entsyymikatalysoidut
polymerisaatiot, joissa esimerkiksi hapetus-pelkistysreaktioita katalysoiva entsyymi helpottaa
fenoksiradikaalien muodostumista, mikä johtaa polyfenolien polymerisaatioon.
Polyfenoliset polymeerit ovat osoittaneet parantuneita lääketieteellisiä aktiivisuuksia
monomeereihinsä verrattuna, mutta paljon tutkittavaa on vielä jäljellä polyfenolien ja
polymerisaatiotekniikoiden moninaisuuden takia.
metaboliittien ryhmä yhdisteitä, joita on tunnistettu tuhansia erilaisia. Viimeisen vuosikymmenen aikana
polyfenolit ovat olleet tutkimuksen mielenkiinnon kohteena, sillä niillä on paljon terveyttä edistäviä
ominaisuuksia. Polyfenoleilla on havaittu esimerkiksi syöpää, Alzheimeria ja diabetesta ehkäiseviä sekä
hoitavia vaikutuksia.
Polyfenolien hyötykäytölle on ilmaantunut myös haasteita, joista suurin on niiden osittainen
epästabiilisuus. Rakenteesta riippuen, ne voivat hapettua tai hajota altistuessaan esimerkiksi valolle,
lämmölle, hapelle tai metalli-ioneille. Polyfenoleja voidaan stabiloida polymerisoimalla niitä joko
itsensä tai jonkin toisen linkkeriyksikön kanssa. Tällöin niistä voi tulla paitsi pysyvämpiä niin myös
lääketieteellisesti aktiivisempia.
Erilaisia synteettisiä polyfenolien polymerisaatiotekniikoita ovat esimerkiksi
vaiheittaiskasvupolymerisaatiot, joissa polyfenolimonomeerejä kiinnitetään yksitellen toisiinsa
kondensaatioreaktiolla käyttäen esimerkiksi aldehydiä linkkerinä ja entsyymikatalysoidut
polymerisaatiot, joissa esimerkiksi hapetus-pelkistysreaktioita katalysoiva entsyymi helpottaa
fenoksiradikaalien muodostumista, mikä johtaa polyfenolien polymerisaatioon.
Polyfenoliset polymeerit ovat osoittaneet parantuneita lääketieteellisiä aktiivisuuksia
monomeereihinsä verrattuna, mutta paljon tutkittavaa on vielä jäljellä polyfenolien ja
polymerisaatiotekniikoiden moninaisuuden takia.