Draamakasvatuksen avulla kohti historiallista empatiaa
Salmi, Hanna (2024-07-30)
Draamakasvatuksen avulla kohti historiallista empatiaa
Salmi, Hanna
(30.07.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024080563647
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024080563647
Tiivistelmä
Tämän pro gradututkielman tavoitteena oli tarkastella historian opetusta draamallisten
menetelmien avulla. Tutkimuksen kautta tarkasteltiin draaman merkitystä historian
ymmärtämisessä. Opettajan luoman tunnetuen eri ulottuvuuksia observoitiin käyttäen Kaasisen
(2023) ja Pyykön (2023) kehittämää draamatoiminnan havainnointiin tarkoitettua työkalua.
Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin tutkijan luoman kyselyn avulla oppilaiden arviointeja
liittyen omaan aktiivisuuteen ja tavoitteisiin vastaamiseen historiantuntien osalta.
Luokan toimintaa observoimalla ja oppilaiden arviointien perusteella analysoitiin draamallisten
menetelmien käyttöä historian oppiaineen opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen
nähden. Voisiko draamakasvatus olla apuna siinä, miten opettaja ohjaa oppilaita tavoittamaan
historiallista empatiaa? Tutkimuksen avulla selvitettiin miltä oppiminen näyttää ja tuntuu
oppilaista draamallisiin menetelmiin pohjautuvalla historiantunnilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan draamallisten menetelmien käyttö tuottaa korkeita arvioita sekä
observoinnin että oppilaiden omien arvioiden mukaan. Observoinnissa keskityttiin tunnetuen
eri ulottuvuuksien arviointiin Kaasisen (2023) ja Pyykön (2023) havainnointityökalun pohjalta.
Tunnetuen ulottuvuudet sisälsivät vuorovaikutusilmapiirin sävyn, oppilaiden tekijyyden
tukemisen sekä oppilaiden kiinnittymisen toimintaan. Oppilaat arvioivat omaa osallistumisensa
aktiivisuutta, tuntien ilmapiiriä, menneisyyden ihmisen toiminnan ymmärtämistä sekä tunneille
asetettuihin tavoitteisiin vastaamista.
Draamalliset menetelmät näyttivät tuottavan aktiivista osallistumista sekä vuorovaikutusta,
jossa on nähtävissä aitoja ilon ja innostumisen osoituksia. Oppilaiden aktiivisuus oppitunnilla
oli vahvasti yhteydessä siihen, miten he kokivat vastaavansa tavoitteisiin. Oppilaat, jotka
arvioivat aktiivisuutensa korkealle tasolle arvioivat myös kykenevänsä vastaamaan kyseisille
historian tunneille asetettuihin tavoitteisiin hyvin.
Tutkimustulosten perusteella draamallisiin menetelmiin perustuva historian opetus on
parhaimmillaan aktiivista oppimista, joka vahvistaa oppilaiden tunneille asetettujen
tavoitteiden saavuttamista. Draamallisten menetelmien yhdistäminen historian opetukseen on
kokeilemisen arvoinen menetelmä. Tutkimustulokset kannustavat kokeilemaan toiminnallisia
menetelmiä, etenkin draamallisia. Opettajan suorittamalla suunnittelulla pystytään
vaikuttamaan merkittävästi ryhmän toimintaan ja oppilaiden aktiivisuuteen
menetelmien avulla. Tutkimuksen kautta tarkasteltiin draaman merkitystä historian
ymmärtämisessä. Opettajan luoman tunnetuen eri ulottuvuuksia observoitiin käyttäen Kaasisen
(2023) ja Pyykön (2023) kehittämää draamatoiminnan havainnointiin tarkoitettua työkalua.
Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin tutkijan luoman kyselyn avulla oppilaiden arviointeja
liittyen omaan aktiivisuuteen ja tavoitteisiin vastaamiseen historiantuntien osalta.
Luokan toimintaa observoimalla ja oppilaiden arviointien perusteella analysoitiin draamallisten
menetelmien käyttöä historian oppiaineen opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen
nähden. Voisiko draamakasvatus olla apuna siinä, miten opettaja ohjaa oppilaita tavoittamaan
historiallista empatiaa? Tutkimuksen avulla selvitettiin miltä oppiminen näyttää ja tuntuu
oppilaista draamallisiin menetelmiin pohjautuvalla historiantunnilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan draamallisten menetelmien käyttö tuottaa korkeita arvioita sekä
observoinnin että oppilaiden omien arvioiden mukaan. Observoinnissa keskityttiin tunnetuen
eri ulottuvuuksien arviointiin Kaasisen (2023) ja Pyykön (2023) havainnointityökalun pohjalta.
Tunnetuen ulottuvuudet sisälsivät vuorovaikutusilmapiirin sävyn, oppilaiden tekijyyden
tukemisen sekä oppilaiden kiinnittymisen toimintaan. Oppilaat arvioivat omaa osallistumisensa
aktiivisuutta, tuntien ilmapiiriä, menneisyyden ihmisen toiminnan ymmärtämistä sekä tunneille
asetettuihin tavoitteisiin vastaamista.
Draamalliset menetelmät näyttivät tuottavan aktiivista osallistumista sekä vuorovaikutusta,
jossa on nähtävissä aitoja ilon ja innostumisen osoituksia. Oppilaiden aktiivisuus oppitunnilla
oli vahvasti yhteydessä siihen, miten he kokivat vastaavansa tavoitteisiin. Oppilaat, jotka
arvioivat aktiivisuutensa korkealle tasolle arvioivat myös kykenevänsä vastaamaan kyseisille
historian tunneille asetettuihin tavoitteisiin hyvin.
Tutkimustulosten perusteella draamallisiin menetelmiin perustuva historian opetus on
parhaimmillaan aktiivista oppimista, joka vahvistaa oppilaiden tunneille asetettujen
tavoitteiden saavuttamista. Draamallisten menetelmien yhdistäminen historian opetukseen on
kokeilemisen arvoinen menetelmä. Tutkimustulokset kannustavat kokeilemaan toiminnallisia
menetelmiä, etenkin draamallisia. Opettajan suorittamalla suunnittelulla pystytään
vaikuttamaan merkittävästi ryhmän toimintaan ja oppilaiden aktiivisuuteen