Vaikea keksiä, minne ihminen, joka haluaisi apua kannabiksen käytön vähentämiseen tai lopettamiseen, hakeutuu - Kokemuksia nuorten hoitoon hakeutumisesta kannabiksen käytön vuoksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten, kokemusasiantuntijoiden ja nuorten näkökulmasta

Abstract

Kannabiksen käytön yleistymisen myötä yhä useampi nuori tarvitsee päihdehoitoa. Kannabiksen vuoksi hoitoon hakeutuneista nuorista ja heidän kokemuksistaan päihdehoidosta on tehty vain vähän tutkimusta. Kokemuksien keräämisen avulla mahdolliset kehittämiskohteet voidaan löytää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yli 16-vuotiaiden nuorten, kokemusasiantuntijoiden ja sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön kokemuksia kannabista käyttävien nuorten hoitoon hakeutumisesta Suomessa. Tiedon avulla voidaan a) edistää hoitoon hakeutumista, ja b) kehittää kannabiksen käyttöön liittyvää hoitoa vastaamaan nuorten asiakkaiden tarpeisiin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma oli laadullinen kuvaileva haastattelututkimus. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistui kokemusasiantuntijoita (n=3), hoitohenkilökuntaa (n=12) ja nuori aikuinen (n=1). Haastattelutilanteet toteutettiin kasvokkain ja etäyhteyksin yksilöhaastatteluina ja fokusryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella temaattisella analyysilla NVivo-ohjelmassa. Aineistosta saatiin 392 koodia, jotka yhdisteltiin aihealueittain alateemoiksi (n=66) ja yläteemoiksi (n=17). Haastateltavien mukaan hyvä kohtaaminen madalsi kynnystä hoitoon hakeutumiselle. Pelko leimaantumisesta hakeutuessa hoitoon sekä kokemus vähättelevästä ja negatiivisesta asenteesta kannabista, sen käyttöä ja kannabista käyttävää nuorta kohtaan estivät hoitoon hakeutumista. Haastateltavien mukaan tarvitaan enemmän tietoa kannabiksesta päihteenä, sen käytöstä, vaikutuksista, seuraamuksista ja hoitomahdollisuuksista niin nuorille kuin ammattilaisillekkin. Tietoa tulisi tarjota sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa myös kannabista käyttävien nuorten kohtaamisen näkökulmasta. Neutraalia tietoa tulisi tarjota siellä missä nuoret ovat, kuten sosiaalisen median alustoilla käyttämällä esimerkiksi kannabiksen käytön kokemusasiantuntijoita. Kannabikseen erikoistuvia palveluita tulisi lisätä valtakunnallisesti asuinpaikasta riippumatta. Tämän tutkimuksen tulokset toivat uutta tietoa nuorten kannabiksen käytön hoitoon käytössä olevista digitaalisista interventioista ja nuorten hoitoon hakeutumiseen liittyen. Digitaaliset interventiot näyttivät olevan tehokkaampia motivoituneiden nuorten ja kannabiksen satunnaiskäyttäjien keskuudessa. Hoitoon hakeutumiseen liittyen ammattilaisen ja palveluiden roolia korostettiin nuorten vastuun sijaan. Nuoret ammattilaiset koettiin helpommin lähestyttävinä. Lisäksi leimaantumisen pelko koettiin vahvempana pienemmillä paikkakunnilla, jossa ihmiset tuntevat toisensa todennäköisemmin. Tulokset antoivat uutta hyödyllistä tietoa siitä, miten tietoa tulisi lisätä nuoret kohderyhmänä huomioiden, kuten nuorten tasolla puhuminen ja kokemusasiantuntijatiedon hyödyntäminen niin kouluissa kuin sosiaalisen median kanavilla. Kerätyn aineiston perusteella voidaan päätellä, että pelkästään kannabiksesta riippuvaiset nuoret hakeutuvat edelleen harvoin hoitoon. Tarvitaan enemmän kohderyhmän eli tässä tapauksessa nuorten itsensä kertomista kokemuksista hoitoon hakeutumiseen liittyen vahvistamaan tämän tutkimuksen tuloksia tai tuomaan uutta tietoa ilmiöstä kohderyhmän näkökulmasta. Lisäksi tutkimusalue tarvitsee yleistettävämpää tietoa kannabiksen käytön hoidosta ja hoitoon hakeutumisesta laajemmalla otoskoolla eri näkökulmista. Kehittämisen näkökulmasta olisi mielenkiintoista yhteiskehittää kannabiksen käytön hoitoa ja hoitoon hakeutumista edistäviä digitaalisia interventioita Suomessa yhdessä nuorten, kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa.