Kehittämismenojen käsittely tilinpäätöksessä: Suomen ja kansainvälisen tilinpäätösstandardin vertailu

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan kehittämismenojen käsittelyn mahdollisuuksia tilinpäätöksessä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen lait, asetukset ja säädökset käsittelevät kehittämismenot ja miten käsittelytavat eroavat kansainvälisestä IFRS-standardista. Investoiminen tutkimus- ja kehittämistoimintaan on kriittistä yrityksen pitkän aikavälin menestyksen kannalta, mutta tutkimusten mukaan yritykset saattavat lyhyen aikavälin tulostavoitteiden täyttämiseksi vähentää investointeja näihin. Täyttäessään tietyt kriteerit, yritys voi parantaa tilikauden tulosta aktivoimalla eli siirtämällä kehittämismenot taseeseen. Tilinpäätös on keskeinen viestintäväline, jolla yritys välittää tietoa taloudestaan ja toiminnastaan ulkopuolisille.

Suomessa tilinpäätöksen laatiminen perustuu monessa kohtaa tulkintoihin, kuten hyvään kirjanpitotapaan, riittävän ja oikean kuvan luomiseen sekä olennaisuuden ja varovaisuuden periaatteisiin. IFRS-tilinpäätös korostaa tasetta nettovarallisuuden mittarina ja tarjoaa informaatiota erityisesti oman pääoman sijoittajille, kun taas FAS-tilinpäätös painottaa tuloksen laskentaa, jossa tilinpäätökseen kirjataan vain realisoituneet voitot. IFRS-tilinpäätösstandardi on tarkempi ja yksityiskohtaisempi kuin Suomen säädökset. Suomessa kirjanpitovelvollinen voi valita, noudattaako IFRS-standardia vai Suomen tilinpäätösstandardia, mutta suuryritysten ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tulee noudattaa IFRS-standardia.

Tutkielma on toteutettu käsiteanalyyttisena eli kirjoituspöytätutkimuksena, joka pohjautuu aiempiin tutkimustuloksiin. Tutkielmassa ei ole empiiristä osuutta. Aineisto koostuu kirjanpitoa säätelevistä laeista, standardeista ja säädöksistä sekä tieteellisistä artikkeleista ja kirjoista. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomen tilinpäätösstandardi ja IFRS-standardi käsittelevät kehittämismenoja eri tavoin: Suomen tilinpäätösstandardia noudattavilla yrityksillä on vapaus valita, aktivoidaanko kehittämismenot taseeseen vai kirjataanko ne kuluiksi, kun taas IFRS-standardia noudattavien yritysten tulee aktivoida kehittämismenot, mikäli tietyt kriteerit täyttyvät. Suomen standardin mukaan kehittämismenot voidaan aktivoida varovaisuutta noudattaen, jos niiden arvioidaan tuottavan tuloa useammalla tilikaudella ja ylittävän aktivoidun summan. Mikäli kehittämismenoja on aktivoinut, aktivoinnista johtuvaa vuosikuluksi kirjaamatonta summaa ei saa jakaa tilikauden tuloksesta, voitoista tai muista jakokelpoisista varoista.