Digitaaliset valtadynamiikat : Miten datajättien digitaalinen valta todentuu käyttäjäsopimuksissa?

Abstract

Maailman arvokkain resurssi ei ole enää öljy, vaan data. Digitaalisessa maailmassa ihmisistä kerätty tieto eli data on paitsi luonnonvara, myös rahaan verrattava kaupankäynnin väline ja suurten teknologiayhtiöiden menestyksen salaisuus. Datan avulla luodut tarkat käyttäjäprofiilit mahdollistavat kohdennetun mainonnan ja räätälöityjen palveluiden tarjoamisen, mikä tekee datasta merkittävän kilpailuedun ja taloudellisen vallan lähteen. Datatalous on uudistanut talouden maisemaa nostamalla esiin uudenlaisia liiketoimintamalleja ja keskittäen valtaa suurille teknologisille toimijoille. Tämä kehitys edellyttää jatkuvaa arviointia ja sääntelytoimia varmistaakseen, että taloudelliset hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti ja että digitaalinen muutos palvelee kaikkia yhteiskunnan jäseniä tasapuolisesti. Datatalous on mullistanut kuluttajien aseman antamalla heille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti datan tuottamiseen ja siten vaikuttaa taloudellisen arvon syntymiseen. Perinteisen passiivisen kuluttajan sijaan kuluttajien rooli kehittyi ensin aktiivisiksi valintojen tekijöiksi ja lopulta yhteistuottajiksi, markkinatoimijoiksi, sisällöntuottajiksi ja taloudellisiksi voimavaroiksi. Muutos on tehnyt kuluttajista keskeisiä toimijoita digitaalisessa taloudessa. Samalla se on herättänyt tärkeää yhteiskunnallista keskustelua käyttäjien oikeuksista ja datamassoja hallinnoivien teknologiayhtiöiden vastuusta. Suosituimmat digitaaliset alustat ja toimijat ovat saavuttaneet aseman välttämättömänä osana yhteiskunnan digitaalista infrastruktuuria, ja niiden valta kasvaa jatkuvasti digitalisaation mukana. Käyttäjiin ja näiden tietoihin pääsyn hallitseminen vahvistaa alustojen valta-asemaa ja lisää mahdollisuuksia väärinkäyttää tätä valtaa. Vallan ja tiedon epätasainen jakautuminen datajättien ja kuluttajien välillä näyttäytyy ja laillistuu käyttäjäsopimuksissa, kuten käyttöehdoissa ja tietosuojakäytännöissä. Niissä heijastuvat useat digitaaliset valtamuodot ja - taktiikat, digitaalisen yhteiskunnan valta-asetelma ja suurimpien yhtiöiden markkinavoima. Yhtiöiden valta-asema heijastuu paitsi sopimusten sisällössä myös siinä, miten ja millaisiksi sopimukset on kirjoitettu, miten ne ovat saatavilla kuluttajille ja miten paljon niiden lukemiseen kannustetaan. Datataloudessa korostuu erityisesti datan omistajuuden ja keräämisen merkitys vallan ja taloudellisen hyödyn kerryttämisessä sekä valta-aseman vakiinnuttamisessa. Tämä näkyy erityisen hyvin myös käyttäjäsopimuksissa. Data on selkeästi näkyvin sopimuksissa esiintyvistä digitaalisen vallan muodoista, ja sopimusten sisältö keskittyykin ensisijaisesti kuvailemaan yhtiön asemaa ja oikeuksia käyttäjädataan. Sopimuksissa oli muulloinkin havaittavissa yhtiöiden asema sopimusehtojen asettajana ja sanelijana. Siinä missä käyttäjien velvollisuudet oli lueteltu suoraan, heidän oikeutensa ja yhtiön vastuut eivät nousseet sopimuksissa yhtä keskeiseen osaan. Sopimusten yksipuolinen ja puolueellinen tapa kuvailla digitaalisen vallan ulottuvuuksia ja seurauksia heijastaa välinpitämättömyyttä käyttäjiä kohtaan, eikä kokonaisvaltaista informaatiota tai todellista valinnanvapautta tarjota. Käyttäjäsopimuksia käytetään pikemminkin kontrolloinnin ja ohjailun kuin käyttäjien suojaamisen välineinä.