Ruskean rasvan aktiivisuuden mittausmenetelmät
Ollikainen, Janni (2024-08-06)
Ruskean rasvan aktiivisuuden mittausmenetelmät
(06.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024081464865
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024081464865
Tiivistelmä
Ruskea rasva on lämpöä tuottavaa ja energiaa kuluttavaa rasvakudosta, joka on potentiaalinen tutkimuskohde ylipainon ehkäisemisessä ja hoidossa. Ruskean rasvakudoksen aktivoituessa esimerkiksi kylmäaltistuksessa, sympaattisten hermojen erittämä noradrenaliini sitoutuu rasvasolujen pinnalla oleviin β3-adrenergisiin reseptoreihin. Noradrenaliinin sitoutuminen β3-adrenergisiin reseptoreihin aiheuttaa solun sisäisten reaktioiden ketjun, joka aktivoi ruskean rasvakudoksen lämmöntuoton. Kaikissa kudoksissa, ruskea rasva mukaan lukien, on kokoelma eri alkuperää olevia makrofageja. Näillä kudosspesifeillä valkosoluilla on tärkeä rooli elimistön puolustusjärjestelmän lisäksi esimerkiksi kudosten kehityksessä ja toiminnassa. Ruskeassa rasvakudoksessa makrofagien on osoitettu säätelevän tai toimivan viestinviejinä sympaattisten hermojen ja rasvasolujen välillä.
Alkiokaudella kehittyneiden makrofagien puute voi aiheuttaa poikkeuksia kudosten kehityksessä ja toiminnassa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia, miten alkiokaudella kehittyneiden makrofagien puute vaikuttaa ruskean rasvan toimintaan ja optimoida ruskean rasvan aktiivisuuden mittausmenetelmiä vastasyntyneillä hiiren poikasilla. Ruskean rasvan immunologiaa ja immuunisolujen merkitystä sen kehityksen ja toiminnan kannalta ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. Lapsuuden ja aikuisiän lihavuuden ehkäisemiseksi on tärkeää selvittää ruskean rasvakudoksen kehityksen ja kasvuvaiheen säätelytekijät.
Tutkielman tavoitteina oli kehittää kvantitatiivinen MRM (engl. multiple reaction monitoring) -menetelmä noradrenaliinin konsentraation määrittämiseksi ruskeasta rasvakudoksesta, määrittää kehitetyllä menetelmällä noradrenaliinin konsentraatio eri hiirimalleilta eri ikäpisteissä ja optimoida β3-adrenergisten reseptorien agonistin (CL316,243) injektioprotokolla.
Noradrenaliinin konsentraatioissa makrofagipuutteisen ja tavallisen hiiren välillä havaittiin noradrenaliini pitoisuuden alenema, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Alkiokaudella kehittyneitä makrofageja ei pystytä täysin poistamaan kudoksesta. Jäljelle jäävät makrofagit todennäköisesti hoitavat tehtävänsä ruskeassa rasvakudoksessa, joka selittää sen, ettei noradrenaliinin konsentraatiossa havaita merkittäviä eroja. β3-adrenergisten reseptorien agonistin injektioprotokollan optimointi jatkuu edelleen. Haasteina ovat agonistin mahdollinen vaikutus virtsarakossa sijaitseviin reseptoreihin tai verensokerin nopeaan laskuun, jolloin hiiri virtsaa runsaasti eikä odotettua lämpötilan nousua havaita ruskeassa rasvakudoksessa.
Alkiokaudella kehittyneiden makrofagien puute voi aiheuttaa poikkeuksia kudosten kehityksessä ja toiminnassa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia, miten alkiokaudella kehittyneiden makrofagien puute vaikuttaa ruskean rasvan toimintaan ja optimoida ruskean rasvan aktiivisuuden mittausmenetelmiä vastasyntyneillä hiiren poikasilla. Ruskean rasvan immunologiaa ja immuunisolujen merkitystä sen kehityksen ja toiminnan kannalta ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. Lapsuuden ja aikuisiän lihavuuden ehkäisemiseksi on tärkeää selvittää ruskean rasvakudoksen kehityksen ja kasvuvaiheen säätelytekijät.
Tutkielman tavoitteina oli kehittää kvantitatiivinen MRM (engl. multiple reaction monitoring) -menetelmä noradrenaliinin konsentraation määrittämiseksi ruskeasta rasvakudoksesta, määrittää kehitetyllä menetelmällä noradrenaliinin konsentraatio eri hiirimalleilta eri ikäpisteissä ja optimoida β3-adrenergisten reseptorien agonistin (CL316,243) injektioprotokolla.
Noradrenaliinin konsentraatioissa makrofagipuutteisen ja tavallisen hiiren välillä havaittiin noradrenaliini pitoisuuden alenema, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Alkiokaudella kehittyneitä makrofageja ei pystytä täysin poistamaan kudoksesta. Jäljelle jäävät makrofagit todennäköisesti hoitavat tehtävänsä ruskeassa rasvakudoksessa, joka selittää sen, ettei noradrenaliinin konsentraatiossa havaita merkittäviä eroja. β3-adrenergisten reseptorien agonistin injektioprotokollan optimointi jatkuu edelleen. Haasteina ovat agonistin mahdollinen vaikutus virtsarakossa sijaitseviin reseptoreihin tai verensokerin nopeaan laskuun, jolloin hiiri virtsaa runsaasti eikä odotettua lämpötilan nousua havaita ruskeassa rasvakudoksessa.