Sikojen eletyt tilat ja paikat. Sikalat, siankasvatus ja sianhoito 1900-luvun alun Suomessa

Abstract

Tutkin väitöskirjassani siankasvatukseen ja sianjalostukseen käytettyjen sikojen elettyä elämää Suomessa 1900-luvun alussa. Kysyn tutkimuksessani, miten siitossikojen tilat ja hoidon käytännöt muotoutuivat 1900-luvun alusta 1930-luvun loppuun, ja minkälaisia kokemuksia tai kokemisen mahdollisuuksia sioille muodostui näissä olosuhteissa. Siitossikojen tilat ovat tässä tutkimuksessa sikalarakennuksia, karsinoita, ulkotarhoja ja laitumia, jotka yhdessä muodostivat puitteet siitossikojen hoidolle ja siankasvatuksen käytännöille. Tarkastelen siitossikojen hoitoa, elettyjä tiloja ja kokemuksia kolmen eri osa-alueen, astutusten, porsimisten ja ulkoilun, kautta. Tilat, käytännöt ja sikojen kokemukset ovat työssäni toisiinsa limittyviä ja toisiinsa vaikuttavia tekijöitä. Siitossikojen tiloihin ja hoitoon vaikutti 1900-luvun alun Suomessa erityisesti maatalouden modernisaatio- ja kaupallistumiskehitys. Modernit sikalat toimivat kaupallisia tavoitteita mukailevan siankasvatuksen ja sianhoidon paikkoina, ja ne muodostivat siitossioille keskeisen kokemuksia tuottaneen elinympäristön.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu tilallisuudesta ja kokemushistoriasta. Työni keskeiset käsitteet ovat tila, paikka ja kokemus, joiden avulla analysoin siitossikojen elinolosuhteita ja näkökulmia. Sovellan tilan käsitettä sikala-, karsina-, ja tarhaympäristöjen ominaisuuksien yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Paikan käsitteellä osoitan, miten siat itse kokivat näitä ympäristöjä ja loivat niihin omia paikkojaan, eli antoivat esimerkiksi karsinatilassa tietylle alueelle merkityksen käyttämällä sitä tiettyyn tarkoitukseen. Esitän, että paikkojen syntyä erilaisiin tiloihin tulisi tarkastella monilajisena prosessina, jossa risteävät sekä ihmislajin että muiden eläinlajien tavat kokea tiloja ja luoda tiloihin omia paikkojaan. Sidon tutkimuksessani siat ja sikojen kokemusnäkökulman kokemushistorian keskusteluihin ja esitän, minkälaisia asioita kokemuksen käsitteeseen voisi kuulua, kun analysoidaan menneisyyden eläimiä. Syvennän erityisesti ymmärrystä siitä, miten siat kokivat oman aikansa yhteiskunnallisia muutoksia. Työni keskeisin lähdeaineisto koostuu 1900-luvun alun sianhoidon oppaista sekä saman ajan sanoma- ja aikakauslehtiaineistosta. Oppaita kirjoittaneet sianhoidon asiantuntijat kirjoittivat usein myös oman aikansa lehtiin ja jakoivat niissä asiantuntijuuttaan ja näkemyksiään sianhoidon tilasta. Erilaiset kirjoitukset reflektoivat yhdessä tarkasteltuna sikatalouden, siankasvatuksen ja sianhoidon olemusta varsin kokonaisvaltaisesti. Tekstien lisäksi olen analysoinut oppaissa, lehtiartikkeleissa ja arkistoissa olleita kuvia sikaloista ja sioista. Tutkimus perustuu laadulliseen, historialliseen analyysiin kuvatun teoreettisen viitekehyksen puitteissa. Sikojen näkökulman tavoittamiseksi olen kiinnittänyt huomiota aineistossa esitettyihin kuvauksiin sioista ja sikojen käyttäytymisestä tietyissä tilanteissa ja tiloissa. Käytän sikojen tulkinnan apuna tieteellistä nykytietoa sikojen käyttäytymisestä, kognitiosta, kehonkielestä ja tarpeista, mutta työssä keskeisintä on analysoida sikoja oman aikansa sianhoidon käytäntöjen ja sikalatilojen konteksteissa.

Työ osoittaa, että sikalatilat ja sianhoidon käytännöt rakensivat keskeisesti sitä, mitä siat kokivat. Tilat toimivat astutusten, porsimisten ja ulkoilun kaltaisten, siitossikojen elämään keskeisesti kuuluneiden käytäntöjen jäsentäjinä. Tilojen, käytäntöjen ja kokemusten tarkasteleminen yhdessä osoittaa, miten sikatalouden vaatimukset muuttivat sikojen elettyä todellisuutta, kehoa ja toimijuutta. Sikatalouden pyrkimykset modernisoitua ja kaupallistua näkyivät sikalarakennusten muutoksina, kun sikoja pyrittiin kasvattamaan lukumääräisesti enemmän sekä hoitamaan tehokkaammin ja taloudellisemmin. Uudenaikaisia ja kestäviä sikaloita rakennettiin sementistä, tiilestä ja kivestä, mutta näiden materiaalien käytölle oli myös rajoitteita resurssien ja sikojen tarpeiden näkökulmasta. Uusien sikaloiden suurimmat ongelmat olivat kosteus ja kylmyys, jotka heikensivät sikojen terveydentilaa, ja toisaalta sikaloissa vallitsi hyvin monenlaisia sianhoidon tapoja, jotka haastoivat sikojen terveyttä. Esimerkiksi liian yksipuolinen ruokinta tai liikunnan ja ulkoilun vähyys korostivat entisestään sikaloiden negatiivisia puolia. Aikakauden sikalarakentaminen oli monenkirjavaa eikä yhtä oikeaa kaupallisen sikalan mallia ollut olemassa.

Väitöskirjani tuo uutta näkökulmaa siihen, miten maatalouden modernisaatio ja kaupallistuminen vaikutti sikojen elettyyn elämään ja sikatalouteen 1900-luvun alussa, miten kehitystä neuvoteltiin käytännön tasolla ja minkälaisia kokemuksia nämä loivat ajan sioille ja ihmisille. Laajemmin väitöskirja luo edellytyksiä huomioida eläinten kokemukset osana historiantutkimusta ja peräänkuuluttaa historiantutkimuksen vastuuta käsitellä eläimiä tuntevina, tietoisina ja yksilöllisinä olentoina, joiden näkökulmia ja kokemuksia tulee tarkastella historiallisesti muuttuvina ja riippuvaisina eri aikojen ja paikkojen konteksteista.

<b>Spaces and Places of Pigs. Piggeries, Pig Breeding, and Pig Husbandry in Finland in the Early 1900s.</b>

This dissertation examines the lives of breeding pigs in Finland in the early 1900s. I investigate how the spaces and husbandry practices used to breed pigs were shaped from the 1900s to the 1930s and, moreover, what the pigs experienced or what was possible for them to experience in those circumstances. Indoor and outdoor spaces, such as piggeries, pens, and pastures, are examined, all of which were structured and formed the basis for the breeding and daily care of pigs. Additionally, I will focus on three distinct events -- namely, breeding, farrowing, and outdoor life -- that were shaped by the spatial features of indoor and outdoor spaces. Spaces, practices, and experiences are seen as interconnected factors that affect each other. Major developments, such as modernization and commercialization, shaped the spaces and practices of swine husbandry in Finland in the early 1900s. Hence, the emerging modern piggeries functioned as places for commercially oriented swine husbandry and breeding and as living environments that affected pigs and their experiences.

My theoretical framework in this study combines spatial analysis and the history of experiences. I use the concept of space to examine in detail the spatial features of piggeries, pens, and outdoor spaces. I use the concept of place to examine the place-making processes of pigs and how they themselves assigned meaning to different places, e.g., by using it for certain purposes. I suggest that place-making in different spaces should be seen as a multispecies process in which species-specific and individual ways of experiencing space intersect. I use the concept of experience to connect pigs and their experiences to the history of experience while proposing what could be included in the concept of experience when it is applied to analyze the lives of historical animals. My main sources consist of advisory literature, including guidebooks on swine husbandry and articles in newspapers and magazines in which contemporary professionals shared their expertise and views on swine husbandry. I have also analyzed photographs, layouts, and visualizations that have been used in my sources. Regarding its method, this study leans on qualitative historical analysis. I focus on descriptions of pigs and their behavior in different situations and spaces as presented in the source materials to capture the standpoints and experiences of pigs. I utilize present-day knowledge about pigs’ behavior, cognition, and body language to interpret their behavior, but at the center of this dissertation is the analysis of pigs in the contexts of their own time, places, and situations.

This dissertation shows that the spaces and practices of swine husbandry fundamentally shaped the experiences of breeding pigs in Finland in the early 1900s. The practices of breeding, farrowing, and outdoor activities were always situated in spaces that shaped these practices’ outcomes. The spaces, practices, and experiences, when examined together, show how the changing demands of swine husbandry altered the lived realities, bodies, and agencies of pigs. The efforts to modernize and commercialize swine husbandry were epitomized in modern piggeries that housed a growing number of pigs and in which more efficient and economical breeding practices were employed. Modern piggery materials, such as concrete and clay bricks, resulted in long-lasting buildings that endured wear and tear, but the pigs’ needs and the unavailability of resources set limitations on the use of such materials. The most common problems in modern piggeries were related to cold and damp living conditions that challenged the pigs’ health. Other unfavorable conditions and practices, such as poor nutrition and lack of exercise or outdoor activities, further emphasized the piggeries’ challenging conditions. The early 1900s was a period when piggeries were still rather versatile in both appearance and materials, including those piggeries that commercialized their activities.

My dissertation clarifies how major developments, such as the modernization and commercialization of agriculture and swine husbandry in the early 1900s, were negotiated in practice and affected the lives of pigs and, how in the larger picture, these developments shaped the experiences of pigs and humans alike. This dissertation broadly promotes the means to consider animal experiences in historical re-search and asserts that it is the responsibility of history as a discipline to address animals as sentient and individual beings whose standpoints and experiences must be examined as historically changing and dependent on the circumstances of different times and places.