Kerronnan monitasoinen kerrostuneisuus : Diegeettinen leikki, teatterillisuus ja kertojien kerrokset syvyyden rakentajina Wes Andersonin elokuvassa Henry Sugarin ihmeellinen tarina.
Holopainen, Kira (2024-08-20)
Kerronnan monitasoinen kerrostuneisuus : Diegeettinen leikki, teatterillisuus ja kertojien kerrokset syvyyden rakentajina Wes Andersonin elokuvassa Henry Sugarin ihmeellinen tarina.
Holopainen, Kira
(20.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082165859
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082165859
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen Wes Andersonin vuonna 2023 ilmestyneen lyhytelokuvan
Henry Sugarin ihmeellinen tarina (The Wonderful Story of Henry Sugar) kerrostuneisuutta ja
kerrosten funktioita. Lähestyn aineistoa lähiluvun metodilla, teoksen audiovisuaalisia
ratkaisuja ja kerronnan keinoja eritellen ja analysoiden. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta
on Henry Baconin Audiovisuaalisen kerronnan teoria (2000). Tutkimuksessa havainnoin
kerrostuneisuuden elementtejä, jotka rakentuvat analyysin kohteena olevassa teoksessa muun
muassa kerrostuneen kerronnan, diegeettisen leikin ja teatterillisuuden avulla. Wes
Andersonin elokuvista tehtyä aikaisempaa tutkimusta hyödyntäen erittelen kerrostuneisuuden
ilmentymiä, kuten näyttämöllepanoa ja peilirakennetta. Aikaisemmassa Wes Andersonin
teoksia käsittelevässä tutkimuksessa on kerrostuneisuuden analysointia, mutta kyseisestä
teoksesta sitä ei vielä ole tehty. Analyysini paljastaa kerrostuneisuuden tuottamia merkityksiä
ja vaikutuksia, kuten etäännyttämistä, läpinäkyvyyttä ja syventämistä. Tutkimuksessa väitän,
että kerrostuneisuus syventää tarinankerrontaa, luo koheesiota, heijastelee temaattisia aiheita
ja pitää yllä muistutusta siitä, että teos on adaptaatio.
Henry Sugarin ihmeellinen tarina (The Wonderful Story of Henry Sugar) kerrostuneisuutta ja
kerrosten funktioita. Lähestyn aineistoa lähiluvun metodilla, teoksen audiovisuaalisia
ratkaisuja ja kerronnan keinoja eritellen ja analysoiden. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta
on Henry Baconin Audiovisuaalisen kerronnan teoria (2000). Tutkimuksessa havainnoin
kerrostuneisuuden elementtejä, jotka rakentuvat analyysin kohteena olevassa teoksessa muun
muassa kerrostuneen kerronnan, diegeettisen leikin ja teatterillisuuden avulla. Wes
Andersonin elokuvista tehtyä aikaisempaa tutkimusta hyödyntäen erittelen kerrostuneisuuden
ilmentymiä, kuten näyttämöllepanoa ja peilirakennetta. Aikaisemmassa Wes Andersonin
teoksia käsittelevässä tutkimuksessa on kerrostuneisuuden analysointia, mutta kyseisestä
teoksesta sitä ei vielä ole tehty. Analyysini paljastaa kerrostuneisuuden tuottamia merkityksiä
ja vaikutuksia, kuten etäännyttämistä, läpinäkyvyyttä ja syventämistä. Tutkimuksessa väitän,
että kerrostuneisuus syventää tarinankerrontaa, luo koheesiota, heijastelee temaattisia aiheita
ja pitää yllä muistutusta siitä, että teos on adaptaatio.