Kuudesluokkalaisten näkemykset resilienssin kehittämisestä kouluyhteisössä
Leijala, Elisa (2024-08-19)
Kuudesluokkalaisten näkemykset resilienssin kehittämisestä kouluyhteisössä
(19.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082165793
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082165793
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuudesluokkalaisten oppilaiden käsityksiä siitä, mitä heidän mielestään koulussa tulisi opettaa, jotta heidän resilienssinsä kehittyisi. Taustalla on Covid-19- pandemian aiheuttamat haasteet, jotka korostivat resilienssin merkitystä lasten hyvinvoinnille. Resilienssi on monitasoinen ilmiö, jota käytetään eri tieteenaloilla kuvaamaan kykyä menestyä vastoinkäymisistä huolimatta, sopeutua haasteisiin ja toipua traumaattisista kokemuksista. Resilienssiä sovelletaan niin yksilöihin, perheisiin kuin yhteisöihin, ja se ilmenee erityisesti vaikeissa elämäntapahtumissa.
Tutkimuksen aineisto saatiin valtakunnallisesta ’’Koulunkäynti, opetus ja hyvinvointi kouluyhteisössä koronaepidemian aikana’’ -tutkimushankkeesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analysoitiin kuudesluokkalaisten oppilaiden suomenkielisiä vastauksia (n=8516) avoimeen kysymykseen: ’’Pohdi ja kerro lopuksi, mitä koulussa pitäisi opettaa, jotta selviytyisit tulevaisuudessa odottamattomista muutoksista paremmin.’’. Tutkimuksessa käytetyt vastaukset (n=265) luokiteltiin neljään pääteemaan: arvot, itsesäätely, sosiaaliset suhteet ja terveys.
Arvovastauksissa esille nousi erityisesti moninaisuuden arvostaminen ja sen huomioiminen. Itsesäätelyssä korostui tarve saada tukea oppilaiden toiminta- ja tunnepuolen säätelyyn. Tuen tarve nousi esille myös sosiaalisten suhteiden vastauksissa ja vastaajat nostivat esille vuorovaikutustaidot, kiusaamisen ja sen ehkäisyn merkityksen. Sosiaalisissa suhteissa vastaukset ilmeni myös koulun ja opettajien rooli oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa. Terveyteen liittyvissä vastauksissa oli esillä fyysinen ja henkinen terveys, sekä näiden molempien edistäminen. Tulokset tukevat aiempaa kirjallisuutta, joka korostaa koulun merkitystä resilienssin kehittämisessä tarjoamalla vakaita ja turvallisia ympäristöjä, joissa oppilaat voivat kehittää sosiaalisia ja emotionaalisia taitojaan.
Tulosten perusteella on tarpeen tarkastella, miten koulut voivat integroida resilienssiä tukevat opetussisällöt ja pedagogiset menetelmät entistä tehokkaammin osaksi koulun arkea. Lisäksi opettajien rooli oppilaiden sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin tukemisessa korostuu, mikä nostaa tarpeen opettajien jatkuvalle koulutukselle.
Tutkimuksen aineisto saatiin valtakunnallisesta ’’Koulunkäynti, opetus ja hyvinvointi kouluyhteisössä koronaepidemian aikana’’ -tutkimushankkeesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analysoitiin kuudesluokkalaisten oppilaiden suomenkielisiä vastauksia (n=8516) avoimeen kysymykseen: ’’Pohdi ja kerro lopuksi, mitä koulussa pitäisi opettaa, jotta selviytyisit tulevaisuudessa odottamattomista muutoksista paremmin.’’. Tutkimuksessa käytetyt vastaukset (n=265) luokiteltiin neljään pääteemaan: arvot, itsesäätely, sosiaaliset suhteet ja terveys.
Arvovastauksissa esille nousi erityisesti moninaisuuden arvostaminen ja sen huomioiminen. Itsesäätelyssä korostui tarve saada tukea oppilaiden toiminta- ja tunnepuolen säätelyyn. Tuen tarve nousi esille myös sosiaalisten suhteiden vastauksissa ja vastaajat nostivat esille vuorovaikutustaidot, kiusaamisen ja sen ehkäisyn merkityksen. Sosiaalisissa suhteissa vastaukset ilmeni myös koulun ja opettajien rooli oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa. Terveyteen liittyvissä vastauksissa oli esillä fyysinen ja henkinen terveys, sekä näiden molempien edistäminen. Tulokset tukevat aiempaa kirjallisuutta, joka korostaa koulun merkitystä resilienssin kehittämisessä tarjoamalla vakaita ja turvallisia ympäristöjä, joissa oppilaat voivat kehittää sosiaalisia ja emotionaalisia taitojaan.
Tulosten perusteella on tarpeen tarkastella, miten koulut voivat integroida resilienssiä tukevat opetussisällöt ja pedagogiset menetelmät entistä tehokkaammin osaksi koulun arkea. Lisäksi opettajien rooli oppilaiden sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin tukemisessa korostuu, mikä nostaa tarpeen opettajien jatkuvalle koulutukselle.