Euroopanlaajuisesti aikaista koulutuksen keskeyttämistä vastaan : Miten Euroopan unionin koulutuspoliittiset suositukset aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi näkyvät Suomen koulutuspolitiikassa?
Hyvärinen, Nelli (2024-06-20)
Euroopanlaajuisesti aikaista koulutuksen keskeyttämistä vastaan : Miten Euroopan unionin koulutuspoliittiset suositukset aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi näkyvät Suomen koulutuspolitiikassa?
(20.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082266031
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082266031
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Euroopan unionin sekä Suomen koulutuspolitiikan yhteneväisyksiä ja eroja aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämisessä. Koulutus on kasvattanut merkitystään yhteiskunnassamme pärjäämisessä jo pitkään ja tämän myötä myös kouluttamattomuus on alettu nähdä ongelmallisena. Aikaisella koulutuksen keskeyttämisellä tarkoitetaan koulutuksen lopettamista ennen ammattiin johtavan toisen asteen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon suorittamista. Aikaisen koulutuksen keskeyttämisen syitä ovat mm. yksilön heikko sosiaalinen asema, kielteiset koulukokemukset sekä sosiaaliset ja psykologiset haasteet. Aikaisen koulutuksen keskeyttäminen johtaa useammin työttömyyteen, syrjäytymiseen ja kokonaisvaltaiseen kielteiseen näkemykseen yhteiskunnasta. Ilmiön vähentäminen on yksi Euroopan unionin koulutuspoliittisen yhteistyön tavoitteista, ja Euroopan unioni on määrittänyt jäsenvaltioilleen tavoitteen aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämisestä alle kymmeneen prosenttiin väestöstä vuoteen 2020 mennessä.
Euroopan unionin toimivalta ei suoraan ulotu sen jäsenmaiden koulutuspolitiikkaan, joten unionin vaikutustavat painottuvat vahvasti pehmeään hallintaan ja avoimien koordinaatiomenetelmien käyttöön. Nämä sisältävät esimerkiksi unionin koulutuspolitiikkaa tukevien toimien rahoittamisen, tiedon lisäämisen, jäsenvaltioiden vertailun ja seurannan, tavoitteiden määrittämisen sekä yhteisen koulutuksellisen ulottuvuuden ja yhteistyön muodostamisen. Vaikuttamisen ei voida kuitenkaan nähdä olevan täysin yksisuuntaista vain Euroopan unionista jäsenvaltioihin tapahtuvaa, vaan vaikutusta tapahtuu molemmin suuntaisesti, sillä jäsenvaltiot osallistuvat vahvasti eurooppalaisen koulutuspolitiikan muovaamiseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Euroopan unionin koulutuspoliittiset suositukset näkyvät Suomen koulutusviranomaisten julkaisuissa aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämisestä. Tutkimuksessa tarkastellaan suositusten ja toimien yhteneväisyyksiä ja eroja, minkä lisäksi tarkastelun kohteena on myös koulutuspolitiikan tueksi esitetyt perustelut, asiakirjoissa luotu kuva aikaisesta koulutuksen keskeyttäjästä sekä suorat viittaukset Euroopan unioniin suomalaisissa asiakirjoissa. Aineistona on käytetty Euroopan unionin koulutuspoliittisia asiakirjoja vuosilta 2006–2016 sekä Suomen koulutusviranomaisten asiakirjoja vuosilta 2016–2021.
Tutkimus osoittaa, että suomalainen koulutuspolitiikka on erittäin vahvasti linjassa Euroopan unionin suositusten kanssa ja noudattaa hyvin vahvasti unionin suosituksia. Merkittävimmät erot näkyivät pikemminkin yksityiskohtaisissa toteutuksissa sekä toimenpiteiden perusteluissa, mutta kokonaiskuva toteutetuista toimista perusteluineen on hyvin yhteneväinen unionin kanssa. Aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi pyritään vaikuttamaan niin yksilön oppimisvalmiuksiin kuin koko koulutusjärjestelmän toimintaan ja huomiota kiinnitetään merkittävästi myös aikaisen koulutuksen keskeyttämisen riskitekijöihin sekä koulutuksen keskeyttäneisiin. Ilmiö nähdään myös yksilötasolla hyvin yhtenevällä tavalla sekä Euroopan unionin että Suomen koulutusviranomaisten asiakirjoissa ja kuva aikaisesta koulutuksen keskeyttäjästä lähtee rakentumaan jatkumona tämän perhetaustasta ja sen vaikutuksesta varhaisiin koulukokemuksiin ja johtaa usein heikkojen oppimistulosten sekä riskikäyttäytymisen kautta koulutuksen keskeytymiseen. This pro gradu -thesis is about the similarities and differences in the educational policies of the European union and Finland. Education has long played an increasingly important role in the survival of our society and, as a result, lack of education has also come to be seen as a problem. Early school leaving means leaving education before completing a vocational secondary or higher education qualification. Reasons for early school leaving include the individual's poor social status, negative school experiences, and social and psychological challenges. Early school leaving can lead more often to unemployment, exclusion, and an overall negative perception of society. Reducing this phenomenon is one of the objectives of European Union’s cooperation in education and training policy, and the European Union has set a target for its member states to reduce early school leaving to less than ten percent of the population by 2020.
The European Union's competences do not extend directly to the educational policies of its member states, so the Union emphasizes soft governance and the use of open methods of coordination as the methods of influence. Soft governance and open methods of coordination include, for example, funding actions in support of the Union’s educational policy, improving knowledge, benchmarking and monitoring member states, defining objectives and establishing a common educational dimension and cooperation. However, this influence cannot be seen as being entirely unidirectional, from the European Union to the member states, but rather bi-directional, as the member states are heavily involved in shaping European education policy.
The purpose of the thesis is to examine how the European Union's education policy recommendations are reflected in the publications of Finnish education authorities on reducing early school leaving. The thesis examines the similarities and differences between the recommendations and policies, as well as the arguments put forward in support of education policy, the image of early school leavers created in the documents, and the direct references to the European Union in Finnish documents. The data used are European Union education policy documents from 2006-2016 and documents from the Finnish education authorities from 2016-2021.
The thesis shows that Finnish education policy is very much in line with the recommendations of the European Union and follows the Union's recommendations. The main differences were more in the detailed implementation and justification of the measures, but the overall picture of the measures taken and their justification is very similar to that of the Union. In order to reduce early school leaving, the aim is to influence both the learning capacities of the individual and the functioning of the education system as a whole, with significant attention also being paid to the risk factors for early school leaving and to early school leavers. The phenomenon is also perceived at the individual level in a very consistent way in the documents of both the European Union and the Finnish education authorities, and the picture of early school leaver starts to build up as a continuum from their family background and its impact on early school experiences, often leading to early school leaving through poor learning outcomes and risky behaviour.
Euroopan unionin toimivalta ei suoraan ulotu sen jäsenmaiden koulutuspolitiikkaan, joten unionin vaikutustavat painottuvat vahvasti pehmeään hallintaan ja avoimien koordinaatiomenetelmien käyttöön. Nämä sisältävät esimerkiksi unionin koulutuspolitiikkaa tukevien toimien rahoittamisen, tiedon lisäämisen, jäsenvaltioiden vertailun ja seurannan, tavoitteiden määrittämisen sekä yhteisen koulutuksellisen ulottuvuuden ja yhteistyön muodostamisen. Vaikuttamisen ei voida kuitenkaan nähdä olevan täysin yksisuuntaista vain Euroopan unionista jäsenvaltioihin tapahtuvaa, vaan vaikutusta tapahtuu molemmin suuntaisesti, sillä jäsenvaltiot osallistuvat vahvasti eurooppalaisen koulutuspolitiikan muovaamiseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Euroopan unionin koulutuspoliittiset suositukset näkyvät Suomen koulutusviranomaisten julkaisuissa aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämisestä. Tutkimuksessa tarkastellaan suositusten ja toimien yhteneväisyyksiä ja eroja, minkä lisäksi tarkastelun kohteena on myös koulutuspolitiikan tueksi esitetyt perustelut, asiakirjoissa luotu kuva aikaisesta koulutuksen keskeyttäjästä sekä suorat viittaukset Euroopan unioniin suomalaisissa asiakirjoissa. Aineistona on käytetty Euroopan unionin koulutuspoliittisia asiakirjoja vuosilta 2006–2016 sekä Suomen koulutusviranomaisten asiakirjoja vuosilta 2016–2021.
Tutkimus osoittaa, että suomalainen koulutuspolitiikka on erittäin vahvasti linjassa Euroopan unionin suositusten kanssa ja noudattaa hyvin vahvasti unionin suosituksia. Merkittävimmät erot näkyivät pikemminkin yksityiskohtaisissa toteutuksissa sekä toimenpiteiden perusteluissa, mutta kokonaiskuva toteutetuista toimista perusteluineen on hyvin yhteneväinen unionin kanssa. Aikaisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi pyritään vaikuttamaan niin yksilön oppimisvalmiuksiin kuin koko koulutusjärjestelmän toimintaan ja huomiota kiinnitetään merkittävästi myös aikaisen koulutuksen keskeyttämisen riskitekijöihin sekä koulutuksen keskeyttäneisiin. Ilmiö nähdään myös yksilötasolla hyvin yhtenevällä tavalla sekä Euroopan unionin että Suomen koulutusviranomaisten asiakirjoissa ja kuva aikaisesta koulutuksen keskeyttäjästä lähtee rakentumaan jatkumona tämän perhetaustasta ja sen vaikutuksesta varhaisiin koulukokemuksiin ja johtaa usein heikkojen oppimistulosten sekä riskikäyttäytymisen kautta koulutuksen keskeytymiseen.
The European Union's competences do not extend directly to the educational policies of its member states, so the Union emphasizes soft governance and the use of open methods of coordination as the methods of influence. Soft governance and open methods of coordination include, for example, funding actions in support of the Union’s educational policy, improving knowledge, benchmarking and monitoring member states, defining objectives and establishing a common educational dimension and cooperation. However, this influence cannot be seen as being entirely unidirectional, from the European Union to the member states, but rather bi-directional, as the member states are heavily involved in shaping European education policy.
The purpose of the thesis is to examine how the European Union's education policy recommendations are reflected in the publications of Finnish education authorities on reducing early school leaving. The thesis examines the similarities and differences between the recommendations and policies, as well as the arguments put forward in support of education policy, the image of early school leavers created in the documents, and the direct references to the European Union in Finnish documents. The data used are European Union education policy documents from 2006-2016 and documents from the Finnish education authorities from 2016-2021.
The thesis shows that Finnish education policy is very much in line with the recommendations of the European Union and follows the Union's recommendations. The main differences were more in the detailed implementation and justification of the measures, but the overall picture of the measures taken and their justification is very similar to that of the Union. In order to reduce early school leaving, the aim is to influence both the learning capacities of the individual and the functioning of the education system as a whole, with significant attention also being paid to the risk factors for early school leaving and to early school leavers. The phenomenon is also perceived at the individual level in a very consistent way in the documents of both the European Union and the Finnish education authorities, and the picture of early school leaver starts to build up as a continuum from their family background and its impact on early school experiences, often leading to early school leaving through poor learning outcomes and risky behaviour.