Yhteisösosiaalityön asiantuntijoiden näkemyksiä yhteisösosiaalityön tekemisen edellytyksistä

Abstract

Tämä sosiaalityön pro gradu -tutkielma käsittelee yhteisösosiaalityön tekemisen edellytyksiä, lähtökohtia ja haasteita. Yhteisösosiaalityöllä tarkoitetaan yhteisöjen ja alueiden asukkaiden kanssa tehtävää sosiaalisia ongelmia ennaltaehkäisevää ja sosiaalista hyvinvointia edistävää työtä. Aineisto on kerätty haastattelemalla yhteensä kahdeksaa yhteisösosiaalityön asiantuntijaa kolmen ryhmähaastattelun muodossa. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelujen analysoimiseen on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yhteisöjen ja yhteisösosiaalityön historiasta ja niiden merkityksestä nykypäivän sosiaalityölle.

Tutkielmassani tarkastelen asiantuntijoiden antamia merkityksiä yhteisösosiaalityöstä ja sen tekemisen edellytyksistä. Tutkimuskysymykseni on: Miten yhteisösosiaalityön asiantuntijat jäsentävät yhteisösosiaalityötä ja sen tekemisen edellytyksiä? Tutkielma sijoittuu aikaan, jolloin yhteisösosiaalityön järjestämisestä on tullut hyvinvointialueille lakisääteinen tehtävä. Tavoitteenani on avata keskustelua siitä, millaisia asioita yhteisösosiaalityön tekeminen edellyttää ja mitä yhteisösosiaalityön järjestämisessä olisi hyvä huomioida.

Tutkielmassani asiantuntijat määrittelevät yhteisösosiaalityön edellytyksiä lähtökohtien ja haasteiden kautta. Yhteisösosiaalityön peruslähtökohta on, että työtä tehdään yhteisöjen kanssa sosiaalityön tietopohjaa hyödyntäen. Muita lähtökohtia ovat osallisuuden vahvistaminen, luottamuksen rakentaminen, työskentelyn pitkäjänteisyys, tila työn tekemiselle, toimijoiden välinen yhteistyö ja yhteiskunnallisen muutostyön orientaatio. Lähtökohtien lisäksi yhteisösosiaalityön tekeminen edellyttää sen toimintaympäristön haasteiden tunnistamista. Haasteet paikantuvat asiantuntijoiden puheiden perusteella kolmelle toimintaympäristön tasolle: rakenteelliselle tasolle, organisaation tasolle ja sosiaalityön profession tasolle. Rakenteellisella tasolla yhteisösosiaalityön haasteena ovat tehokkuusajattelu, ihmisten todellisuuskäsitysten eriytyminen ja katoaminen, palveluiden keskittäminen ja niukat resurssit sekä sosiaalityön heikko asema palvelujärjestelmässä. Organisaatiotason haasteet paikantuvat sosiaalityön organisaatioiden (hyvinvointialueiden) hierarkkiseen ja byrokraattiseen organisaatiorakenteeseen, työn lakiperustaisuuteen ja työyhteisön tuen ja arvostuksen puutteeseen. Sosiaalityön profession tasolla yhteisösosiaalityön haasteena on sosiaalityön ja sen yliopistokoulutuksen kaventuminen ja työelämälähtöisyys, ja koulutuksen vaikutus ammatti-identiteetin ja ammatillisen itsetunnon rakentumiseen.

Tutkielmani mukaan yhteisösosiaalityöllä on erityinen paikka osallisuuden rakentajana, yhteisöjen toimintakyvyn vahvistajana ja yhteiskunnallisiin sosiaalisiin ilmiöihin vastaajana. Sille näyttäisi olevan selvä tarve erityisesti yhteisöjen hyvinvoinnin edistämisessä, sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyssä ja yhteiskunnallisen muutostyön toteuttamisessa. Keskeinen tulos on, että yhteisösosiaalityön perustaminen työn lähtökohdille auttaa ratkomaan haasteita, joita yhteisösosiaalityö toimintaympäristössään kohtaan. Yhteisösosiaalityön tekeminen vaatii työmenetelmän tunnistamista ja tunnustamista palvelujärjestelmässä, organisaatiotason johdossa, työyhteisöissä ja profession sisällä erityisesti koulutuksessa. Kysymys paikantuu keskeisellä tavalla siihen, mitä sosiaalityö on ja mitä sosiaalityön ammatillisuus pitää sisällään. Tutkielmani tulokset haastavat sosiaalityötä reflektoimaan omaa ammatillisuuttaan, jonka ulkopuolelle sosiaalityön asiakastyöstä poikkeavat menetelmät näyttävät tällä hetkellä jäävän.