Työmatkatavan yhteydet koettuun terveyteen, elämäntyytyväisyyteen ja koettuun työkykyyn – selittääkö ilmastohuoli yhteyttä?

Abstract

Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Työikäisten yleisin este liikkumiselle on kokemus ajan puutteesta. Koska työviikon aikana suurin osa työssäkäyvistä suomalaisista kulkee työmatkoja päivittäin, voisi aktiivinen työmatka kävellen tai pyöräillen olla oiva tapa lisätä liikuntaa arkeen. Työmatkoista suurin osa kuljetaan kuitenkin pääosin passiivisesti eli henkilöautolla tai julkisella liikenteellä. Asennetekijöiden rooli työmatkatavan valinnassa on keskeinen, ja viime aikoina tutkijoita on alkanut kiinnostaa, millainen rooli ilmastohuolella on työmatkatavan valinnassa. Joissain tutkimuksissa on havaittu positiivinen yhteys subjektiivisen hyvinvoinnin, ilmastoasenteiden ja ympäristöystävällisen käyttäytymisen välillä. Ilmastohuolen merkitys työmatkatavan valinnassa on tutkimusaiheena kuitenkin vielä tuore. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä huoli ovat äärimmäisen ajankohtaisia aiheita. Mikäli ilmastohuoli voisi motivoida aktiiviseen työmatkan kulkemiseen tai aktiivinen työmatkatapa voisi helpottaa yksilön kokemaa vastuuta ilmastonmuutoksesta, voitaisiin mahdollisesti saavuttaa hyötyjä sekä yksilön hyvinvoinnille että ilmastolle.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työmatkatavan yhteyttä koettuun terveyteen, elämäntyytyväisyyteen ja koettuun työkykyyn työssäkäyvillä suomalaisilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, säilyvätkö mahdolliset yhteydet tai havaitaanko uusia yhteyksiä, kun huomioidaan ilmastohuolen voimakkuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin täysi-ikäisiltä suomalaisilta vuonna 2022 sähköisellä kyselylomakkeella kerättyä poikkileikkausaineistoa. Tutkimuksen lopullinen otoskoko oli 1 887. Työmatkatavan aktiivisuudesta luotiin analyyseja varten neljä ryhmää: passiiviset julkisilla kulkuvälineillä tai polttomoottoriautolla kulkevat, sähköautoilijat, keskiaktiiviset sekä aktiiviset työmatkaliikkujat. Tutkittavat jaettiin ilmastohuolen suhteen kolmeen ryhmään: ei lainkaan tai ei kovin huolestuneet, jonkin verran huolestuneet sekä erittäin tai äärimmäisen huolestuneet.

Verrattuna passiiviseen työmatkatapaan aktiivisella työmatkatavalla havaittiin yhteys parempaan koettuun terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen. Ilmastohuolen suhteen luokitellussa aineistossa aktiivisella työmatkatavalla havaittiin yhteys parempaan koettuun terveyteen, elämäntyytyväisyyteen ja koettuun työkykyyn ilmastonmuutoksesta erittäin tai äärimmäisen huolestuneilla. Lisäksi sähköautoilu oli yhteydessä parempaan koettuun terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen verrattuna muihin passiivisesti töihin kulkeviin. Koska otoskoko oli sähköautoilijoiden osalta pieni, ei havaituista yhteyksistä voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä.

Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että työmatkan kulkutavalla on yhteys ainakin joihinkin yksilön hyvinvoinnin osa-alueisiin erityisesti niillä ihmisillä, jotka ovat huolissaan ilmaston tilasta. Ei kuitenkaan ole selvää, miksi näin on, sillä tutkimuksen poikkileikkausasetelma ja korrelatiivisen aineiston käyttö eivät mahdollista syy-seuraussuhteiden muodostamista. Jatkotutkimus aiheesta on tarpeen.