Tekoäly ja luotonmyönnön automatisointi
Suominen, Kristian (2024-08-05)
Tekoäly ja luotonmyönnön automatisointi
Suominen, Kristian
(05.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082967056
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082967056
Tiivistelmä
Tutkielmassa arvioidaan luotonmyönnön automatisoinnin oikeudellista sääntelyä. Arvioinnin kohde on tekoälyä hyödyntävä automatisoitu luottokelpoisuusarviointi ja automatisoitu luottopäätös. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa ja tulkita luotonmyönnön automatisointiin soveltuvia oikeusnormeja. Lisäksi tarkoituksena on arvioida luotonmyöntäjän mahdollista vahingonkorvausvastuuta ja tunnistaa aiheen sääntelyyn liittyviä keskeisiä teemoja.
Tutkielman tutkimusmetodi on lainoppi. Tulkitsen voimassa olevan oikeuden soveltamista lainopin tulkintametodeilla ja systematisoin tunnistettua sääntelyä. Tutkielman tärkeimmät oikeuslähteet ovat EU:n ja Suomen voimassa oleva lainsäädäntö. Arvioin lisäksi keskeisintä oikeuskäytäntöä, EU:n toimielinten ja viranomaisten ohjeita sekä ulkomaista ja suomalaista oikeuskirjallisuutta.
Tutkielma osoittaa, että olemassa olevaa lainsäädäntöä voidaan soveltaa jo nykyisellään luotonmyönnön automatisoinnin ja tekoälyn sääntelyyn. Voimassa olevassa sääntelyssä on myös rajoitteita. Sääntely sisältää tulkinnallisia ja avoimia oikeusnormeja, jotka tarkentuvat vasta tulevan oikeuskäytännön myötä. Samaan aikaan yritysten tulee jo nykyisin soveltaa tulkinnallista sääntelyä, joka voi haitata tekoälyn kehittämistä. Voimassa oleva sääntely ei myöskään huomioi kaikkia tekoälyn erityispiirteitä kuten sen monimutkaisuutta ja läpinäkymättömyyttä. Lisäksi tutkielma osoittaa, että siviilioikeudellinen vahingonkorvausvelvollisuus soveltuu heikosti automatisoidun luotonmyönnön mahdollisten vahinkojen korvaamiseen. Luottopäätöksen kohteen eli luotonhakijan mahdollisuus ymmärtää ja haastaa virheellinen automatisoitu luottopäätös voi olla rajoittunutta.
Tutkielman tutkimusmetodi on lainoppi. Tulkitsen voimassa olevan oikeuden soveltamista lainopin tulkintametodeilla ja systematisoin tunnistettua sääntelyä. Tutkielman tärkeimmät oikeuslähteet ovat EU:n ja Suomen voimassa oleva lainsäädäntö. Arvioin lisäksi keskeisintä oikeuskäytäntöä, EU:n toimielinten ja viranomaisten ohjeita sekä ulkomaista ja suomalaista oikeuskirjallisuutta.
Tutkielma osoittaa, että olemassa olevaa lainsäädäntöä voidaan soveltaa jo nykyisellään luotonmyönnön automatisoinnin ja tekoälyn sääntelyyn. Voimassa olevassa sääntelyssä on myös rajoitteita. Sääntely sisältää tulkinnallisia ja avoimia oikeusnormeja, jotka tarkentuvat vasta tulevan oikeuskäytännön myötä. Samaan aikaan yritysten tulee jo nykyisin soveltaa tulkinnallista sääntelyä, joka voi haitata tekoälyn kehittämistä. Voimassa oleva sääntely ei myöskään huomioi kaikkia tekoälyn erityispiirteitä kuten sen monimutkaisuutta ja läpinäkymättömyyttä. Lisäksi tutkielma osoittaa, että siviilioikeudellinen vahingonkorvausvelvollisuus soveltuu heikosti automatisoidun luotonmyönnön mahdollisten vahinkojen korvaamiseen. Luottopäätöksen kohteen eli luotonhakijan mahdollisuus ymmärtää ja haastaa virheellinen automatisoitu luottopäätös voi olla rajoittunutta.