Hajanainen kansallisvaltio, hiljennetty heimoyhteiskunta : Turvallistamisen purkavat diskurssit Barack Obaman ja Joseph Bidenin Irakia ja Afganistania käsittelevissä puheissa.
Hyttinen, Tarmo (2024-08-26)
Hajanainen kansallisvaltio, hiljennetty heimoyhteiskunta : Turvallistamisen purkavat diskurssit Barack Obaman ja Joseph Bidenin Irakia ja Afganistania käsittelevissä puheissa.
Hyttinen, Tarmo
(26.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082967030
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082967030
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmani tarkastelee Yhdysvaltain vetäytymistä Irakista ja Afganistanista. Tutkin, miten Yhdysvallat oikeutti vetäytymisensä kahdesta terrorismin vastaisen sodan keskeisestä rintamasta purkamalla näiden valtioiden pitkään turvallistetun aseman. Samalla tutkin, minkälaisia seurauksia turvallistamisen purkamisella oli poliittisesti Yhdysvaltain ulkopolitiikan sekä Irakin ja Afganistanin tilanteen kannalta. Aineistona työssäni hyödynnän kahdeksaa Yhdysvaltain presidenttien pitämän puheen transkriptiota, jotka on kerätty The American Presidency Project -sivustolta.
Käytän analyysini teoreettisena viitekehyksenä Lene Hansenin turvallistamisen purkamisen typologisointia, jonka neljä turvallistamisen purkamisen ideaalityyppiä ovat 1) muutos vakauttamisen kautta, 2) korvaaminen, 3) uudelleenartikulaatio ja 4) hiljentäminen. Menetelmällinen valinta diskurssianalyysi rakentuu predikaation, presuppositioiden ja subjektipositioiden kautta havaittujen diskurssien varaan. Analyysin perusteella puheista on löydettävissä yhteensä viisi erilaista diskurssia, joista kaksi keskittyy Yhdysvaltoja koskeviin korvaaviin haasteisiin, kaksi kohdemaiden identiteetin muuttumiseen ja yksi Yhdysvaltain presidentin poliittiseen vastuuseen.
Tulokset osoittavat, että Irakin ja Afganistanin turvallistaminen purettiin ensisijaisesti vetoamalla korvaaviin turvallisuusuhkiin sekä kohdemaiden identiteettien uudelleenartikulaatioon. Keskeiseksi eroksi osoittautuu kohdemaiden identiteettien muuttuminen: kahdesta valtionrakentamisen kohteena olleesta keskeneräisestä maasta Irak konstruoidaan poliittisesti kypsäksi ja kykeneväiseksi ottamaan vastuu maastaan, kun taas Afganistan alennetaan vakauttamiskyvyttömäksi ja rauhattomaksi yhteiskunnaksi. Turvallistamisen purkamisen seuraukset viittaavat analyysin perusteella valtionrakentamiseen keskittyneen ulkopolitiikan päättymiseen ja tulevien turvallistavien puhetekojen vakuuttavuuden heikkenemiseen sekä Irakin ja Afganistanin kohdalla uudelleenartikulaation ja hiljentämisen ideaalityyppien ennakoimattomiin seurauksiin ja julkista keskustelua rajoittavaan luonteeseen.
Käytän analyysini teoreettisena viitekehyksenä Lene Hansenin turvallistamisen purkamisen typologisointia, jonka neljä turvallistamisen purkamisen ideaalityyppiä ovat 1) muutos vakauttamisen kautta, 2) korvaaminen, 3) uudelleenartikulaatio ja 4) hiljentäminen. Menetelmällinen valinta diskurssianalyysi rakentuu predikaation, presuppositioiden ja subjektipositioiden kautta havaittujen diskurssien varaan. Analyysin perusteella puheista on löydettävissä yhteensä viisi erilaista diskurssia, joista kaksi keskittyy Yhdysvaltoja koskeviin korvaaviin haasteisiin, kaksi kohdemaiden identiteetin muuttumiseen ja yksi Yhdysvaltain presidentin poliittiseen vastuuseen.
Tulokset osoittavat, että Irakin ja Afganistanin turvallistaminen purettiin ensisijaisesti vetoamalla korvaaviin turvallisuusuhkiin sekä kohdemaiden identiteettien uudelleenartikulaatioon. Keskeiseksi eroksi osoittautuu kohdemaiden identiteettien muuttuminen: kahdesta valtionrakentamisen kohteena olleesta keskeneräisestä maasta Irak konstruoidaan poliittisesti kypsäksi ja kykeneväiseksi ottamaan vastuu maastaan, kun taas Afganistan alennetaan vakauttamiskyvyttömäksi ja rauhattomaksi yhteiskunnaksi. Turvallistamisen purkamisen seuraukset viittaavat analyysin perusteella valtionrakentamiseen keskittyneen ulkopolitiikan päättymiseen ja tulevien turvallistavien puhetekojen vakuuttavuuden heikkenemiseen sekä Irakin ja Afganistanin kohdalla uudelleenartikulaation ja hiljentämisen ideaalityyppien ennakoimattomiin seurauksiin ja julkista keskustelua rajoittavaan luonteeseen.