Immunoterapiat diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidossa
Oksanen, Bea (2024-08-29)
Immunoterapiat diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidossa
(29.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090368448
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090368448
Tiivistelmä
Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma (DLBCL) on maailmanlaajuisesti yleisin imukudossyö-pä, eli lymfooma. Suomessa DLBCL:ään sairastuu vuosittain yli 600 ihmistä. DLBCL on aggres-siivinen ja erittäin nopeasti leviävä syöpä, jonka toteamisvaiheessa noin puolella potilaista syöpä on jo levinnyt laajalti imusolmukkeen ulkopuolelle. Aggressiivisen luonteensa takia DLBCL joh-taa hoitamattomana nopeasti kuolemaan. Tämän vuoksi hoito tulee aloittaa heti taudin toteamisen ja levinneisyyden selvittämisen jälkeen.
Ennen 2000-lukua, DLBCL:n ensisijainen hoito koostui syklofosfamidin, doksorubisiinin, vinkristiinin sekä prednisonin yhdistelmästä (CHOP-hoito). Syklofosfamidi, doksorubisiini ja vinkristiini ovat solusalpaajia ja prednisoni on anti-inflammatorinen glukortikoidi. Pelkällä CHOP-hoidolla hoidetuista yli 60- vuotiaista potilaista vain 40–50 %:lla saavutetaan täysi hoito-vaste (engl. complete response, CR) ja todennäköisyys, että tauti ei etene (engl. progression-free survival, EFS) viiteen vuoteen, on vain 29 %.
Ensimmäinen DLBCL:n hoitoon tarkoitettu monoklonaalinen vasta-aine, rituksimabi, sai myynti-luvan vuonna 1997. Rituksimabi sitoutuu sekä normaalien ja pahanlaatuisten B-solujen pinnalla ilmentyvään erilaistumisklusteri 20 (CD20)-rakenteeseen ja voi sitoutumisellaan johtaa B- solun hajoamiseen. Rituksimabin yhdistäminen CHOP-hoitoon (R-CHOP-hoito) on parantanut DLBCL-potilaiden CRR-lukua 15–20 %:lla ja viiden vuoden PFS-luku 60–80-vuotiailla potilailla on 47 % (18 % korkeampi kuin pelkällä CHOP- hoidolla).
Vaikka rituksimabi on parantanut merkittävästi DLBCL:n ennustetta ja hoidon tehoa, on kuiten-kin noin 10 % potilaista resistenttejä R-CHOP-hoidolle ja potilaista kolmasosan tauti uusiutuu hoitojen jälkeen. Ensilinjan hoidolle resistentille / uusiutuneelle DLBCL:lle ei olla vielä löydetty tehokasta hoitomuotoa.
Erityisesti uusien immunoterapioiden kehittämisen uskotaan voivan jatkossa parantaa ensilinjan hoidolle resistenttien / uusiutuneiden DLBCL-potilaiden ennustetta. Immunoterapiat perustuvat elimistön oman immuunijärjestelmän aktivointiin ja täten kasvainsolujen tuhoamiseen. Immuno-terapiamuotoja, joiden hoitovastetta on tutkittu DLBCL:n hoidossa ovat mm. uudet monoklonaa-liset vasta-aineet, vasta-ainekonjugaatit, kaksoisspesifiset vasta-aineet, CAR-T-soluterapiat ja uusimpana kehityskohteena CAR-NK-soluterapiat.
Ennen 2000-lukua, DLBCL:n ensisijainen hoito koostui syklofosfamidin, doksorubisiinin, vinkristiinin sekä prednisonin yhdistelmästä (CHOP-hoito). Syklofosfamidi, doksorubisiini ja vinkristiini ovat solusalpaajia ja prednisoni on anti-inflammatorinen glukortikoidi. Pelkällä CHOP-hoidolla hoidetuista yli 60- vuotiaista potilaista vain 40–50 %:lla saavutetaan täysi hoito-vaste (engl. complete response, CR) ja todennäköisyys, että tauti ei etene (engl. progression-free survival, EFS) viiteen vuoteen, on vain 29 %.
Ensimmäinen DLBCL:n hoitoon tarkoitettu monoklonaalinen vasta-aine, rituksimabi, sai myynti-luvan vuonna 1997. Rituksimabi sitoutuu sekä normaalien ja pahanlaatuisten B-solujen pinnalla ilmentyvään erilaistumisklusteri 20 (CD20)-rakenteeseen ja voi sitoutumisellaan johtaa B- solun hajoamiseen. Rituksimabin yhdistäminen CHOP-hoitoon (R-CHOP-hoito) on parantanut DLBCL-potilaiden CRR-lukua 15–20 %:lla ja viiden vuoden PFS-luku 60–80-vuotiailla potilailla on 47 % (18 % korkeampi kuin pelkällä CHOP- hoidolla).
Vaikka rituksimabi on parantanut merkittävästi DLBCL:n ennustetta ja hoidon tehoa, on kuiten-kin noin 10 % potilaista resistenttejä R-CHOP-hoidolle ja potilaista kolmasosan tauti uusiutuu hoitojen jälkeen. Ensilinjan hoidolle resistentille / uusiutuneelle DLBCL:lle ei olla vielä löydetty tehokasta hoitomuotoa.
Erityisesti uusien immunoterapioiden kehittämisen uskotaan voivan jatkossa parantaa ensilinjan hoidolle resistenttien / uusiutuneiden DLBCL-potilaiden ennustetta. Immunoterapiat perustuvat elimistön oman immuunijärjestelmän aktivointiin ja täten kasvainsolujen tuhoamiseen. Immuno-terapiamuotoja, joiden hoitovastetta on tutkittu DLBCL:n hoidossa ovat mm. uudet monoklonaa-liset vasta-aineet, vasta-ainekonjugaatit, kaksoisspesifiset vasta-aineet, CAR-T-soluterapiat ja uusimpana kehityskohteena CAR-NK-soluterapiat.