"Voiko vitutukseen kuolla?" : Dokumentaariset ja siitä poikkeavat esittämisen ja kerronnan keinot sarjassa Politiikka-Suomi (2021)
Sjöroos, Ellen (2024-07-05)
"Voiko vitutukseen kuolla?" : Dokumentaariset ja siitä poikkeavat esittämisen ja kerronnan keinot sarjassa Politiikka-Suomi (2021)
(05.07.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090469030
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090469030
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin dokumenttisarja Politiikka-Suomen (2021) keinoja esittää ja kertoa suhteessa dokumentaariselle ilmaisulle tyypillisiin ja siitä poikkeaviin keinoihin. Tarkastelen keinoja suhteessa dokumenttielokuvatutkimukseen sekä erityisesti Bill Nicholsin malliin dokumenttien eri moodeista. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia dokumentaariselle ilmaisulle tyypillisiä ja siitä poikkeavia esittämisen ja kerronnan keinoja Politiikka-Suomi käyttää? 2) Millaisia merkityksiä nämä esittämisen ja kerronnan tavat tuottavat sarjassa? Lähestyn tutkimusaineistoani tutkimusmenetelmänäni lähiluku, jolla havainnoin niin sarjan ääntä, visuaalisuutta, leikkausta kuin editointia.
Politiikka-Suomi ei nojaa kerronnassaan vain dokumenteille tyypillisesti asiapitoisuuteen, vaan sille ominaista on kaikkien esittämisen ja kerronnan tapojen avulla tuettu sarjan läpileikkaava leikkisä ote. Äänen merkitys esittämisen ja kerronnan kannalta on Politiikka- Suomessa korosteinen. Sarjan kerronta nojaa osaksi selittävälle moodille tyypillisesti kaikkitietävän kertojaäänen käyttöön. Muuten osana esittämistä ja kerrontaa musiikillinen painotus näkyi kontrapunktisissa musiikkimaailmoissa, mikä näyttäytyy performatiiviselle moodille ominaisena.
Politiikka-Suomen visuaalisuutta sekä leikkausta ja editointia tarkastellessani analysoin sarjan näyteltyjä kohtauksia, haastatteluita, arkistonäytteiden käyttöä ja lopuksi pohdin huumorin merkitystä sarjassa. Analyysissani nousi keskeisesti esiin performatiiviselle moodille ominainen huumorin rakentaminen sekä leikkisät tavat esittää myös selittävälle moodille tyypillisiä ominaisuuksia. Haastatteluita tarkastellessa keskeiseksi esiin nousi tunnustuksellisuuden teema, joka oli toisteinen myös koko sarjan näkökulmasta.
Haastattelut, näytellyt kohtaukset sekä humoristiset leikkaus- ja editointivalinnat ovat performatiiviselle moodille ominaisia tapoja tuoda paitsi subjektiivista näkökulmaa käsiteltävään aiheeseen myös tapa korostaa sille ominaista dokumentin esittävää luonnetta. Sarja osoittaa kritiikkinsä valtaapitäviin poliittisen satiirin mukaisesti komedian keinoin. Politiikka-Suomi voidaan nähdä uuden genre- tai moodihybridin edustajana. Perinteisen dokumentin selittävän moodin ominaisuudet sekä journalistinen lähestymistapa yhdistyvät tässä uudessa hybridissä performatiiviseen moodiin, joka haastaa näitä selittävän moodin esitystapoja aktiivisesti kääntäen kriittisen katseensa dokumentin esittävään muotoon muun muassa fiktion ja komedian keinoin.
Politiikka-Suomi ei nojaa kerronnassaan vain dokumenteille tyypillisesti asiapitoisuuteen, vaan sille ominaista on kaikkien esittämisen ja kerronnan tapojen avulla tuettu sarjan läpileikkaava leikkisä ote. Äänen merkitys esittämisen ja kerronnan kannalta on Politiikka- Suomessa korosteinen. Sarjan kerronta nojaa osaksi selittävälle moodille tyypillisesti kaikkitietävän kertojaäänen käyttöön. Muuten osana esittämistä ja kerrontaa musiikillinen painotus näkyi kontrapunktisissa musiikkimaailmoissa, mikä näyttäytyy performatiiviselle moodille ominaisena.
Politiikka-Suomen visuaalisuutta sekä leikkausta ja editointia tarkastellessani analysoin sarjan näyteltyjä kohtauksia, haastatteluita, arkistonäytteiden käyttöä ja lopuksi pohdin huumorin merkitystä sarjassa. Analyysissani nousi keskeisesti esiin performatiiviselle moodille ominainen huumorin rakentaminen sekä leikkisät tavat esittää myös selittävälle moodille tyypillisiä ominaisuuksia. Haastatteluita tarkastellessa keskeiseksi esiin nousi tunnustuksellisuuden teema, joka oli toisteinen myös koko sarjan näkökulmasta.
Haastattelut, näytellyt kohtaukset sekä humoristiset leikkaus- ja editointivalinnat ovat performatiiviselle moodille ominaisia tapoja tuoda paitsi subjektiivista näkökulmaa käsiteltävään aiheeseen myös tapa korostaa sille ominaista dokumentin esittävää luonnetta. Sarja osoittaa kritiikkinsä valtaapitäviin poliittisen satiirin mukaisesti komedian keinoin. Politiikka-Suomi voidaan nähdä uuden genre- tai moodihybridin edustajana. Perinteisen dokumentin selittävän moodin ominaisuudet sekä journalistinen lähestymistapa yhdistyvät tässä uudessa hybridissä performatiiviseen moodiin, joka haastaa näitä selittävän moodin esitystapoja aktiivisesti kääntäen kriittisen katseensa dokumentin esittävään muotoon muun muassa fiktion ja komedian keinoin.