Digitaalinen resilienssi kriittisen infrastruktuurin yrityksissä: digitaalisuuden merkitys häiriötilanteissa energiasektorilla
Tulkki, Niilo (2024-08-27)
Digitaalinen resilienssi kriittisen infrastruktuurin yrityksissä: digitaalisuuden merkitys häiriötilanteissa energiasektorilla
Tulkki, Niilo
(27.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091070190
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091070190
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee digitaalista resilienssiä kriittisen infrastruktuurin
yrityksissä keskittyen erityisesti energiasektoriin. Tutkielmassa perehdytään digitaaliseen
resilienssiin kriittisen infrastruktuurin näkökulmasta eli siihen, miten digitaaliset teknologiat ja
tietojärjestelmät auttavat Suomen kriittisen infrastruktuurin kannalta keskeisiä energiasektorin
yrityksiä selviytymään erilaisista häiriötilanteista. Tutkielmassa käsitellään myös sitä,
minkälaiset tapahtumat voivat aiheuttaa näitä häiriötilanteita.
Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunta ja organisaatiot kohtaavat nykypäivänä yhä
useammin erilaisia normaalia toimintaa häiritseviä tilanteita ja tapahtumia, joista merkittävimpiä
esimerkkejä viime vuosilta ovat koronaviruspandemia sekä Ukrainan sota. Keskeistä on myös
se, että digitalisaation seurauksena tietojärjestelmät ja digitaaliset teknologiat ovat yhä
suuremmassa roolissa häiriötilanteiden ja kriisien selvittämisessä. Näin on myös kriittisen
infrastruktuurin yrityksissä, joiden häiriötön toiminta on yhteiskunnan toimivuuden kannalta
ensisijaisen tärkeää. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten nämä kriittisen infrastruktuurin
yritykset käyttävät digitaalisuutta avuksi häiriötilanteiden hallitsemissa, ja mitä digitaalisia
teknologioita ja tietojärjestelmiä tässä hyödynnetään. Tähän pyritään vastamaan seuraavien
tutkimuskysymysten avulla: Mitä digitaalinen resilienssi on? Mistä digitaalinen resilienssi
muodostuu kriittisen infrastruktuurin yrityksissä?
Aiempi digitaalista resilienssiä käsittelevä kirjallisuus on keskittynyt digitaalisen resilienssin
määrittelyyn sekä sen kehittämiseen erityisesti koronaviruspandemiaan liittyen. Kriittisen
infrastruktuurin yritysten kontekstissa aiempi tutkimus on vähäistä, eikä kattavaa tutkimusta
siitä, miten digitaalinen resilienssi toteutuu, ja mistä se muodostuu kriittisen infrastruktuurin
yrityksissä ole. Tutkielma pyrkii osaltaan täyttämään tätä tutkimusaukkoa. Tutkielman
teoreettinen viitekehys on muodostettu aikaisemman digitaalista resilienssiä sekä kriittisen
infrastruktuurin resilienssiä käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Viitekehyksessä digitaalisen
resilienssin muodostavat digitaaliset teknologiat ja tietojärjestelmät on jaoteltu resilienssin eri
vaiheisiin, joita ovat häiriöiden ennakoiminen ja ennaltaehkäiseminen, häiriöistä selviytyminen
ja palautuminen sekä niistä oppiminen ja toiminnan kehittäminen.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto on kerätty haastatteluiden
avulla. Haastatteluja pidettiin seitsemän, ja niihin osallistui eri työtehtävissä toimivia henkilöitä
vaihtelevilta energiasektorin aloilta, jotka on tutkielmassa jaoteltu sähköön, lämpöön ja
kaasuun. Tutkielman empiirisen aineiston analysoiminen toteutettiin temaattisen analyysin
avulla.
Tutkielman tulosten perusteella digitaalinen resilienssi on monipuolinen ilmiö, joka koostuu
kriittisen infrastruktuurin yrityksissä useista eri digitaalisista teknologioista ja
tietojärjestelmistä. Häiriötilanteiden ennakoimisessa ja ennaltaehkäisemissä keskeisimpään
rooliin nousivat erilaiset valvontajärjestelmät sekä IoT-teknologia. Häiriöistä selviytymisessä ja
palautumisessa digitaalisuudella on tärkeä rooli erityisesti tilannekuvan ylläpitämisessä ja
päätöksenteon tukemisessa. Häiriötilanteista oppimisen ja toiminnan kehittämisen kannalta
digitaalisuuden rooli korostui erityisesti kykynä kerätä ja analysoida suuria määriä dataa, jonka
avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä ennakoimaan tulevia häiriöitä.
yrityksissä keskittyen erityisesti energiasektoriin. Tutkielmassa perehdytään digitaaliseen
resilienssiin kriittisen infrastruktuurin näkökulmasta eli siihen, miten digitaaliset teknologiat ja
tietojärjestelmät auttavat Suomen kriittisen infrastruktuurin kannalta keskeisiä energiasektorin
yrityksiä selviytymään erilaisista häiriötilanteista. Tutkielmassa käsitellään myös sitä,
minkälaiset tapahtumat voivat aiheuttaa näitä häiriötilanteita.
Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunta ja organisaatiot kohtaavat nykypäivänä yhä
useammin erilaisia normaalia toimintaa häiritseviä tilanteita ja tapahtumia, joista merkittävimpiä
esimerkkejä viime vuosilta ovat koronaviruspandemia sekä Ukrainan sota. Keskeistä on myös
se, että digitalisaation seurauksena tietojärjestelmät ja digitaaliset teknologiat ovat yhä
suuremmassa roolissa häiriötilanteiden ja kriisien selvittämisessä. Näin on myös kriittisen
infrastruktuurin yrityksissä, joiden häiriötön toiminta on yhteiskunnan toimivuuden kannalta
ensisijaisen tärkeää. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten nämä kriittisen infrastruktuurin
yritykset käyttävät digitaalisuutta avuksi häiriötilanteiden hallitsemissa, ja mitä digitaalisia
teknologioita ja tietojärjestelmiä tässä hyödynnetään. Tähän pyritään vastamaan seuraavien
tutkimuskysymysten avulla: Mitä digitaalinen resilienssi on? Mistä digitaalinen resilienssi
muodostuu kriittisen infrastruktuurin yrityksissä?
Aiempi digitaalista resilienssiä käsittelevä kirjallisuus on keskittynyt digitaalisen resilienssin
määrittelyyn sekä sen kehittämiseen erityisesti koronaviruspandemiaan liittyen. Kriittisen
infrastruktuurin yritysten kontekstissa aiempi tutkimus on vähäistä, eikä kattavaa tutkimusta
siitä, miten digitaalinen resilienssi toteutuu, ja mistä se muodostuu kriittisen infrastruktuurin
yrityksissä ole. Tutkielma pyrkii osaltaan täyttämään tätä tutkimusaukkoa. Tutkielman
teoreettinen viitekehys on muodostettu aikaisemman digitaalista resilienssiä sekä kriittisen
infrastruktuurin resilienssiä käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Viitekehyksessä digitaalisen
resilienssin muodostavat digitaaliset teknologiat ja tietojärjestelmät on jaoteltu resilienssin eri
vaiheisiin, joita ovat häiriöiden ennakoiminen ja ennaltaehkäiseminen, häiriöistä selviytyminen
ja palautuminen sekä niistä oppiminen ja toiminnan kehittäminen.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto on kerätty haastatteluiden
avulla. Haastatteluja pidettiin seitsemän, ja niihin osallistui eri työtehtävissä toimivia henkilöitä
vaihtelevilta energiasektorin aloilta, jotka on tutkielmassa jaoteltu sähköön, lämpöön ja
kaasuun. Tutkielman empiirisen aineiston analysoiminen toteutettiin temaattisen analyysin
avulla.
Tutkielman tulosten perusteella digitaalinen resilienssi on monipuolinen ilmiö, joka koostuu
kriittisen infrastruktuurin yrityksissä useista eri digitaalisista teknologioista ja
tietojärjestelmistä. Häiriötilanteiden ennakoimisessa ja ennaltaehkäisemissä keskeisimpään
rooliin nousivat erilaiset valvontajärjestelmät sekä IoT-teknologia. Häiriöistä selviytymisessä ja
palautumisessa digitaalisuudella on tärkeä rooli erityisesti tilannekuvan ylläpitämisessä ja
päätöksenteon tukemisessa. Häiriötilanteista oppimisen ja toiminnan kehittämisen kannalta
digitaalisuuden rooli korostui erityisesti kykynä kerätä ja analysoida suuria määriä dataa, jonka
avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä ennakoimaan tulevia häiriöitä.