Kokemukset ja käsitykset lapsuusajan perheväkivallasta ja sen omakohtaisesta tunnistamisesta

Abstract

Tässä pro gradu- tutkielmassa käsittelen kokemuksia ja käsityksiä lapsuusajan perheväkivallasta ja sen omakohtaisesta tunnistamisesta. Lähestyn käsityksiä tarkastellen sitä, miten yksilöt jäsentävät ja tulkitsevat lapsuusajan perheväkivaltakokemuksia aikuisena. Tutkimuskysymykseni ovat (1) Miten lapsuudenaikaista perheväkivaltaa kuvataan aikuisiällä omana kokemuksena? (2) Millaisia käsityksiä lapsuudenaikaisen perheväkivaltakokemuksen omakohtaisesta tunnistamisesta on muodostettu? Tavoitteenani on lisätä ymmärrystä henkilökohtaisista tunnistamisen kokemuksista ja käsityksistä lapsuudessa tapahtuneen perheväkivallan kontekstissa ja näin tuottaa tietoa siitä, millaisena kokemukset ja käsitykset ihmisten elämässä voivat näyttäytyä.

Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen lapsuusajan haitallisia kokemuksia (Adverse Childhood Experiences), perheväkivallan käsitettä ja ilmiötä sekä lapsuuskokemusten omakohtaista tunnistamista. Tutkielmani aineistona käytän 20 haastattelua, jotka on kerätty vuonna 2022 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapsuuskokemuksia-kyselylomakkeen kehittämishankkeessa. Käyttämässäni aineistossa osallistujia oli haastateltu Lapsuuskokemuksia-kyselylomakkeen ymmärrettävyydestä. Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin fenomenografista lähestymistapaa soveltaen. Fenomenografisten lähestymistavan avulla olen tavoittanut tutkittavien kokemusmaailmaa ja kyennyt ymmärtämään käsityksistä koskien lapsuusajan perheväkivaltakokemuksia sekä niiden omakohtaista tunnistamista.

Tutkielmani mukaan lapsuudenaikaisia perheväkivaltakokemuksia kuvattiin aikuisiällä väkivallan muotojen, koetun perheväkivallan oikeutuksen ja ansaittavuuden sekä perheväkivallan syntymiseen liittyvien selitysten ja pohdintojen kautta. Henkinen väkivalta oli kuvauksissa yleisin. Ansaittavuuden teemat näkyivät selityksissä koskien kuritusväkivallan kokemuksia. Kuritusväkivallan kokemuksia kuvattiin loogisena selkeän syy-seuraussuhteen vuoksi. Lapsuudenaikaista perheväkivaltaa selitettiin yhteiskunnallisen ajan mahdollistamana sekä vanhempien ominaisuuksista johtuvana. Lapsuusajan perheväkivallan omakohtaiseen tunnistamiseen liittyviä käsityksiä kuvattiin usealla tavalla. Keskiössä oli aikuiseksi kasvaminen sekä yhteiskunnallinen muutos. Aikuiseksi kasvaminen nähtiin yleisen tietouden ja ymmärryksen lisääjänä sekä peilauspintana oman lapsuuden ja nykyisen aikuisuuden kontekstissa. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä taas mahdollistui yhteiskunnan ajallisten normien kyseenalaistaminen sekä sen myötä vertailu omiin lapsuudenaikaisiin kokemuksiin, joiden avulla perheväkivallan omakohtainen tunnistaminen muotoutui.

Tutkielmani tulosten myötä voidaan paremmin tavoittaa koetun lapsuuden sosiaalista ja kulttuurista perustaa sekä ymmärtää yksilöllisistä kokemuksista ja laajemmista käsityksistä lapsuusajan perheväkivallan kontekstissa. Tutkielmani tulokset tukevat sitä, että sosiaalityössä olisi tärkeää ymmärtää ja tunnistaa perheväkivaltailmiön kokemusluonnetta sekä sitä, miten perheessä tapahtuvasta väkivallasta ajatellaan osana omaa lapsuuskokemusta. Lapsuusajan perheväkivaltakokemuksiin liittyvien käsitysten kriittinen tarkastelu olisi tärkeää, jotta voitaisiin vähentää ilmiöön liittyvän ylisukupolvisuuden muotoutumista sekä mahdollisesti muuttaa perheväkivallan ympärillä olevia asenteita.