Suomen metsästäjämäärien taustatekijöiden selvittäminen: määrän vaihtelu riistakeskusalueittain

Abstract

Tiivistelmä

Metsästäjien runsas määrä on keskeinen tekijä toimivalle riistanhoidolle. Ilman riittävää metsästäjämäärää hirvieläinkantojen hoitaminen ei onnistuisi. Metsästäjien määrä on ratkaiseva myös taloudellisesta näkökulmasta. Metsästäjien maksamat riistanhoitomaksut ja pyyntilupamaksut ovat tärkeitä esimerkiksi riistahallinnon ylläpitoa ajatellen, riistavahinkojen ehkäisemistä ja korvaamista ajatellen sekä riistantutkimusta ajatellen. Suomessa metsästys on yhteiskunnallisesti hyväksytty harrastus, joka tuottaa paitsi saaliin arvon myös virkistysarvoa, edistäen terveyttä. Suomessa metsästäjämäärät ovat valtakunnallisesti pysyneet suhteellisen samana vuosikymmenten ajan, mutta eroja löytyy riistakeskusalueiden (RKA) välillä. Joillakin riistakeskusalueilla metsästäjämäärät ovat laskeneet ja toisilla kasvaneet tai pysyneet samana. Syyt metsästäjämäärien nousuihin ja laskuihin olisi tärkeää tuntea, jotta määriä voitaisiin ennakoida ja mahdollisesti myös lisätä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin eri riistakeskusalueiden metsästäjämääriä (1990–2023), uusien metsästäjien määriä (2013–2023), väestöä (1990–2023), saalismääriä (1996–2022) ja muita tekijöitä, kuten väestökehitystä, syntyvyyttä ja ikä- sekä sukupuolijakaumaa, jotka saattavat vaikuttaa metsästäjämääriin. Tämä tutkimus on osa Suomen riistakeskuksen Hyvinvointia riistataloudesta -osaprosessin Hyvinvointia hirvieläimistä 2022–2024 -hanketta, joka on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

Väestön ja metsästäjämäärien kehitystä tarkasteltiin visuaalisesti sekä tilastollisin menetelmin. Tilastotestien perusteella suurimmat erot metsästäjämäärissä ovat riistakeskusalueiden välillä. Alueiden välillä metsästäjämääriin vaikuttavat väestön määrä sekä hirvi- ja jänissaaliit. Erityisesti alueilla, joilla hirvi- ja jänissaaliin määrä metsästäjää kohti on korkea, on enemmän metsästäjiä. Metsästäjämäärien vuotuisiin vaihteluihin vaikuttavat erityisesti väestön määrä, hirvisaaliit, valkohäntäpeurasaaliit, jänissaaliit sekä sepelkyyhkysaaliit. Vaikka vuotuiset erot ovat tilastollisesti merkitseviä, vaikutukset eivät ole yhtä vahvoja kuin alueiden välillä. Uusien metsästäjien määrän muutokset ovat samankaltaisia kuin metsästäjienkin. Vuotuisiin vaihteluihin ei kuitenkaan liity väestö, vaan ainoastaan hirvisaalis sekä valkohäntäpeurasaalis.

Vaikka metsästäjien kokonaismäärä on pysynyt vakaana pitkällä aikavälillä (33 vuotta), viimeisen vuosikymmenen aikana eli vuosien 2013 ja 2023 välillä, metsästäjien määrä on alkanut laskemaan usealla riistakeskusalueella. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla väestö vähenee ja syntyvyys laskee, metsästäjämäärien väheneminen voi olla tulevaisuuden trendi. Väestön väheneminen ja syntyvyyden lasku vaikuttavatkin merkittävästi metsästäjämääriin, mikä voi johtaa metsästäjien keski-iän nousuun ja kulttuurin heikentymiseen. Väestön muutokset, kuten kaupungistuminen ja väestön ikärakenteen muutos, ovat keskeisiä tekijöitä metsästäjämäärien taustalla. Lisäksi saaliskantojen runsaus vaikuttaa merkittävästi metsästystyksen houkuttelevuuteen ja siten metsästäjämääriin.

Väestö ja riistaeläinkannat eivät kuitenkaan ole ainoita metsästäjämäärään vaikuttavia tekijöitä. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tutkia tarkemmin sosiaalisia tekijöitä, kuten syitä metsästysharrastuksen aloittamiseen ja metsästysseuroihin liittymiseen, erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole valmiiksi kontaktia metsästykseen. Alueilla, joilla väestö ja syntyvyys vähenevät, voi olla haasteellista ylläpitää nykyisiä metsästäjämääriä pitkän aikavälin saatossa. Tämän vuoksi olisi tärkeää suunnata toimenpiteitä ja resursseja nuorten metsästäjien rekrytointiin ja harrastuksen edistämiseen, jotta metsästyskulttuuri säilyy elinvoimaisena tulevaisuudessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nuorten metsästäjien rekrytointiin harvaan asutuilla alueilla. Lisäksi olisi hyödyllistä ymmärtää paremmin, mitkä tekijät kannustavat naisia metsästämään, sillä naisten osuus metsästäjistä on kasvanut merkittävästi 1990-luvulta lähtien. Tämä tieto voi auttaa metsästyskulttuuria pysymään elinvoimaisena ja monimuotoisena myös tulevaisuudessa. Riistakantojen hoidossa tulisi kiinnittää huomiota taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin tekijöihin, jotta voidaan varmistaa sekä riistakantojen että metsästäjäyhteisöjen elinvoimaisuus tulevaisuudessa.

Abstract

Investigating the Background Factors of the Number of Hunters in Finland: Why the Number Varies Differently Between Different Wildlife Agency Regions

The large number of hunters is a crucial factor for effective game management. Without a sufficient number of hunters, managing cervid populations would not be possible. The number of hunters is crucial also from an economic perspective. The game management fees and hunting permit fees paid by hunters are important, for example, for maintaining wildlife management, preventing and compensating for wildlife damage, as well as for wildlife research. In Finland, hunting is a socially accepted activity that not only provides the value of game meat but also recreational benefits, promoting health. Nationally, the number of hunters in Finland has remained relatively stable over the decades, but there are differences between game management and wildlife agency regions. In some areas, hunter numbers have decreased, while in others, they have either increased or remained the same. Understanding the reasons behind the fluctuations in hunter numbers is important for predicting and potentially increasing the numbers. This study examined hunter numbers (1990–2023), new hunter numbers (2013–2023), demography data (1990–2023), game harvests (1996–2022), and other factors, such as population development, birth rate, and age and gender distribution across different wildlife agency regions to investigate their influence on the number of hunters. This study is part of the Finnish Wildlife Agency's 'Well-being from Game Economy' sub-process project 'Well-being from Cervids 2022–2024.' The project is funded by the Ministry of Agriculture and Forestry.

Demography and hunter numbers were analysed both visually and using statistical methods. According to the statistical tests, the largest differences in hunter numbers are between wildlife agency regions. Regionally, hunter numbers are influenced by demography and the harvests of moose and hare. Particularly in areas where the number of hunted animals per hunter is high, there are more hunters. Annual variations in hunter numbers are affected by demography, moose harvests, white-tailed deer harvests, hare harvests, and common wood pigeon harvests. While the annual differences are statistically significant, they are not as strong as the regional changes. Changes in the number of new hunters are similar to those of existing hunters. However, annual variations are influenced by moose and white-tailed deer harvests rather than demography.

Although the total number of hunters has remained stable over the long term (33 years), there has been a decline in hunter numbers in several wildlife agency regions over the past decade, between 2013 and 2023. This trend is particularly evident in sparsely populated areas where both the population and birth rates are declining. The decrease in population and birth rates significantly impacts hunter numbers, potentially leading to an increase in the average age of hunters and a weakening of hunting culture. Population changes, such as urbanization and demographic shifts, are key factors behind hunter numbers. Additionally, the abundance of game populations significantly affects the attractiveness of hunting and thus hunter numbers.

However, demography and game animal abundance are not the only factors affecting hunter numbers. In the future, it will be important to study social factors in more detail, such as the reasons for starting hunting and joining hunting clubs, especially for those without prior contacts in hunting. In areas with declining human populations and birth rates, maintaining current hunter numbers over the long term may be challenging. Therefore, it is crucial to direct efforts and resources towards recruiting young hunters and promoting the activity to ensure the vitality of hunting culture in the future. Special attention should be given to recruiting young hunters in sparsely populated areas. It would be particularly useful to better understand what motivates women to hunt, as the proportion of female hunters has increased significantly since the 1990s. This knowledge can help maintain a vibrant and diverse hunting culture in the future. In game management, economic, social, and ecological factors should be considered to ensure the sustainability of both game populations and hunter communities.