Tarkkaavaisuusvinoumien yhteys ahdistuneisuuteen vauva- ja lapsuusiässä : FinnBrain-pitkittäistutkimus
Salonen, Peppi (2024-09-09)
Tarkkaavaisuusvinoumien yhteys ahdistuneisuuteen vauva- ja lapsuusiässä : FinnBrain-pitkittäistutkimus
Salonen, Peppi
(09.09.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091673205
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091673205
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin tarkkaavaisuusvinoumien eli kasvo- ja pelkovinouman ja ahdistuneisuuden välistä yhteyttä lapsilla. Tarkkaavaisuusvinoumien ja ahdistuneisuuden yhteydestä on luotettavaa näyttöä, mutta lapsilla aihetta on tutkittu vasta vähän. Lisäksi tutkimus on painottunut pelkovinoumaan kasvovinouman jäädessä vähemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen pitkittäisasetelma tuo uutta tietoa tarkkaavaisuusvinoumista ja niiden yhteydestä ahdistuneisuuteen pidemmältä aikaväliltä. Tutkimus on osa FinnBrain-seurantatutkimusta, jossa tutkitaan perimän ja ympäristötekijöiden vaikutusta lapsen kehitykseen. Tämän pro gradu -tutkimuksen aineisto on kerätty vuosina 2013–2018 ja osallistujina olivat ne seurantatutkimuksessa mukana olevat lapset, joilla esiintyviä tarkkaavaisuusvinoumia ja ahdistuneisuutta on tutkittu osana kehityspsykologisia tutkimuskäyntejä.
Tutkittuja tarkkaavaisuusvinoumia tässä tutkimuksessa olivat kasvovinouma (facebias) ja pelkovinouma (fearbias). Tarkkaavaisuusvinoumia tutkittiin kolmessa ikäpisteessä: kahdeksan kuukauden, 30 kuukauden ja viiden vuoden iässä. Ahdistuneisuutta mitattiin viiden vuoden iässä. Tarkkaavaisuusvinoumia tutkittiin silmänliikkeitä mittaamalla niin sanotulla overlap-koeasetelmalla, joka on suunniteltu pienten lasten tarkkaavaisuuden tutkimiseen. Koeasetelmassa ruudun keskelle esitettiin kohdeärsyke eli kasvokuva tai kasvojen muotoinen kontrolliärsyke ja myöhemmin ruudun laidalle ilmestyi tarkkaavaisuutta houkutteleva häiriöärsyke. Katseen siirtymien perusteella laskettiin kasvovinouma- ja pelkovinouma-muuttujat. Ahdistuneisuutta tutkittiin Child Behavior Checklist eli CBCL-kyselylomakkeella, jonka täytti lapsen äiti. Ahdistuneisuusoireilun mittarina oli kyselylomakkeen sisäänpäin suuntautunutta oireilua mittaava faktori ja sen sisältämät yksittäiset oireskaalat emotionaalinen reagoivuus, vetäytyminen, somaattinen oireilu ja ahdistus- ja masennusoireilu.
Tarkkaavaisuusvinoumien ja ahdistuneisuuden välistä yhteyttä tutkittiin korrelaatioiden ja regressioanalyysin avulla. Tulosten mukaan aineistosta löytyi yksi merkitsevä korrelaatio. Kahdeksan kuukauden iässä mitattu pelkovinouma korreloi viiden vuoden iässä mitatun vetäytymis-ahdistuneisuuspistemäärän kanssa poikien ryhmässä, kun aineisto oli jaettu biologisen syntymäsukupuolen mukaan kahtia. Regressioanalyysin mukaan malli, jossa oli mukana kahdeksan kuukauden iässä mitattu pelkovinouma, äidin ahdistuneisuusoireilu lapsen ollessa kuusi kuukautta, lapsen sukupuoli ja sukupuolen ja kahdeksan kuukauden iässä mitatun pelkovinouman yhdysvaikutustermi, selitti ahdistuneisuuspistemäärän vaihtelusta kymmenen prosenttia. Tarkkaavaisuuden ja ahdistuneisuuden yhteyden tutkiminen on tärkeää, koska ahdistuneisuus on yksi yleisimmistä mielenterveydenhäiriöistä lapsilla. Ahdistuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä tutkimalla voidaan ahdistuneisuutta ymmärtää ja hoitaa paremmin.
Tutkittuja tarkkaavaisuusvinoumia tässä tutkimuksessa olivat kasvovinouma (facebias) ja pelkovinouma (fearbias). Tarkkaavaisuusvinoumia tutkittiin kolmessa ikäpisteessä: kahdeksan kuukauden, 30 kuukauden ja viiden vuoden iässä. Ahdistuneisuutta mitattiin viiden vuoden iässä. Tarkkaavaisuusvinoumia tutkittiin silmänliikkeitä mittaamalla niin sanotulla overlap-koeasetelmalla, joka on suunniteltu pienten lasten tarkkaavaisuuden tutkimiseen. Koeasetelmassa ruudun keskelle esitettiin kohdeärsyke eli kasvokuva tai kasvojen muotoinen kontrolliärsyke ja myöhemmin ruudun laidalle ilmestyi tarkkaavaisuutta houkutteleva häiriöärsyke. Katseen siirtymien perusteella laskettiin kasvovinouma- ja pelkovinouma-muuttujat. Ahdistuneisuutta tutkittiin Child Behavior Checklist eli CBCL-kyselylomakkeella, jonka täytti lapsen äiti. Ahdistuneisuusoireilun mittarina oli kyselylomakkeen sisäänpäin suuntautunutta oireilua mittaava faktori ja sen sisältämät yksittäiset oireskaalat emotionaalinen reagoivuus, vetäytyminen, somaattinen oireilu ja ahdistus- ja masennusoireilu.
Tarkkaavaisuusvinoumien ja ahdistuneisuuden välistä yhteyttä tutkittiin korrelaatioiden ja regressioanalyysin avulla. Tulosten mukaan aineistosta löytyi yksi merkitsevä korrelaatio. Kahdeksan kuukauden iässä mitattu pelkovinouma korreloi viiden vuoden iässä mitatun vetäytymis-ahdistuneisuuspistemäärän kanssa poikien ryhmässä, kun aineisto oli jaettu biologisen syntymäsukupuolen mukaan kahtia. Regressioanalyysin mukaan malli, jossa oli mukana kahdeksan kuukauden iässä mitattu pelkovinouma, äidin ahdistuneisuusoireilu lapsen ollessa kuusi kuukautta, lapsen sukupuoli ja sukupuolen ja kahdeksan kuukauden iässä mitatun pelkovinouman yhdysvaikutustermi, selitti ahdistuneisuuspistemäärän vaihtelusta kymmenen prosenttia. Tarkkaavaisuuden ja ahdistuneisuuden yhteyden tutkiminen on tärkeää, koska ahdistuneisuus on yksi yleisimmistä mielenterveydenhäiriöistä lapsilla. Ahdistuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä tutkimalla voidaan ahdistuneisuutta ymmärtää ja hoitaa paremmin.